Hankiseikkailujen lyhyt oppimäärä

Hankikelit ovat vihdoin saapuneet Saariselälle! Tai no, kelit tuli ja toistaiseksi myös meni.

Kantohangissa on sitten sitä jotain! Se on aika kokonaisvaltainen vapauden tunne, kun (helvetin) pitkän talven jälkeen pääsee kulkemaan hankia pitkin ihan mihin haluaa! Hangella voi tietysti hiihtää tai pyöräillä, mutta meidän ikiraukkaus on hankihiihto!

Pikku ensimaistiainen hankikeleistä saatiin tällä viikolla. Kunnon hangen muodostumiseen lumen pitää käydä tosi märkänä, minkä jälkeen pitää tulla kunnon pakkanen. Yksi lauha päivä riittää täällä harvoin mihinkään, koska talven jäljiltä lumi on lähtökohtaisesti älyttömän kuivaa. Siksipä kunnon hankia on aniharvoin ennen huhtikuun puoliväliä. Aika monena vuonna hangista päästään nauttimaan vasta toukokuun puolella. Välttämättä kunnon hankia ei tule joka vuosi ollenkaan.

hanget04

Koska pidämme itseämme melkoisina konkareina hankiseikkailuissa, päätimme koota aloittelijoille muutaman vinkin. 🙂


Odota kunnollista keliä

Turvallisuudenkin kannalta, kannattaa odottaa, että hanki todellakin kantaa ennen kuin sinne lähtee seikkailemaan. Jotkut kuuluvat puhuttelevan kantohangeksi sellaista metsäsuksen tai lumikengän kantavaa tuulen muodostamaa lumen pintaa, joka muodostuu tuulisen talven aikana avotunturiin. Se ei ole kantohanki. Kantohanki on sellainen hanki, että sen päälle voi lähteä juoksulenkille.

hanget07

Etenkin pyörän kanssa liikkuessa on olemassa todellinen vaaramomentti, jos lähtee leikkimään huonosti kantavalle hangelle. Se ei ole järin mukavaa lentää tangon yli täydestä vauhdista, kun eturengas upahtaa täydestä vauhdista pehmeään lumeen.


Tutki alue kartalta

Jos tuonne erämaahan lähtee suinpäin seikkailemaan, niin saattaa olla aika pian hukassa. Erittäin suositeltava turvallinen keino reitin suunnitteluun on katsoa kartalta joku alue, jonka sisällä ei voi eksyä. Vielä parempi, jos koko alueelta näkyy joku maamerkki, josta voi päätellä suunnan.

hanget03

Eli Saariselällä alue voisi rajoittua esimerkiksi lännessä Tolosjokeen, idässä nelostiehen, etelässä Kutturatiehen ja pohjoisessa Kulmakurun latuun. Koko alueelle näkyvä maamerkki on Kaunispää. Voi kuulostaa ihan lapselliselta, mutta voimme kertoa että tutullakin alueella voi menettää suuntavaistonsa ihan totaallisesti. Ja tutut paikat näyttää kummasti eriltä silloin kun on 1,5m lunta verrattuna lumettomaan aikaan, tai aikaan kun on 50cm lunta.

Nykyisin Saariselän lähialueella ei ole meille enää sellaista paikkaa, jossa eksyminen olisi mahdollista. Mutta itsehän olemme aloittaneet hankiharrasteet enemmän sellaisella ”tuurilla ne laivatkin seilaa” asenteella. 😀 Aikana ennen puhelimen GPS:ää on seilattu pitkin poikin Saariselän ja Kilpisjärven kairaa aamulla kartasta katsellun reitin perusteella. Jännittävää, mutta ei aina niin kamalan viisasta.


Lue maastoa

Keväällä sulavat joet, purot ja suot luovat oman riskinsä. Kun lunta on maastossa 1,5m, pienemmät ojat ja purot eivät erotu maastosta. Puron kantena saattaa kuitenkin olla jään sijaan vain ohut lumikansi, joka ei hiihtäjää kestä. Eli jos et tiedä onko alueella puroja tai jokia, yritä lukea maastoa ohuiden jäiden varalta.

Myös lumivyöryvaara pitää ottaa huomioon. Vaikka kantohanki ei varmasti lumilaatuna ole pahin mahdollinen lumi vyörymään, niin älä silti ota turhia riskejä. Tälläkin hetkellä täällä on kuruissa metritolkulla lunta, eikä sellaisiin paikkoihin ole mitään järkeä lähteä pyörimään.


Varaa mukaan asiaan kuuluvat eväät

Kunnon kantohankiseikkailuille pitää ilman muuta varata mukaan asianmukaiset eväät. Pahin mahdollinen etikettivirhe on urheilugeeli. Geelit kuuluu kisaan, ei seikkailuun. Sopivin mahdollinen eväs on tietysti kuivaliha, jonka valmistuminen pitää tarkasti ajastaa huhti-toukokuun vaihteeseen. Kuivaliha voi olla joko poroa tai hirveä, mutta nauta katsotaan etikettivirheeksi.

Näin vappuviikolla evääksi voidaan myös hyväksyä sima (itsetehty) ja munkki (itse tehty). Tylsä, mutta toimiva vaihtoehto on myös termarikahvi ja ruisleipä.


Loppuun vielä historiaa meidän hankiseikkailuista!

Meidän hankihiihtorakkaus on peruja Kilpisjärveltä, jossa vietettiin vappua joka vuosi 2007-2013. Niinä vuosina hiihdettiin useamman kerran Haltille, ja kierreltiin Norjan ja Ruotsin puolen tuntureitakin ristiin rastiin.

Vaikka Kilpisjärvi – Halti on eräänlainen hiihtovaelluksen pyhiinvaellusreitti, niin meidän suosikkipaikat hankihiihtoon löytyy Kilpisjärven toiselta puolen Norjan ja Ruotsin tuntureilta. Pältsan, Rostahyttan ja Gapponhyttan alueella on sellaista oikeaa suurtuntureiden maisemaa.

Sen jälkeen kun asetuttiin lopullisesti Saariselälle 2013, ei olla enää ”jaksettu” lähteä hiihtämään hangille Kilpikselle. Kyllä se vain on niin, että kun talvi kestää joka ikinen vuosi sen 6-7kk, niin ei sen lopuksi yksinkertaisesti kiinnosta enää lähteä viikoksi hiihtämään. Onneksi niitä hankia on kuitenkin täälläkin, ja toki myös hienoja maisemia seikkailuihin.

Eilen juhlistettiin meidän 13. kihlajaispäivää varsin asianmukaisesti pitkällä hankihiihtoreissulla täällä kotituntureilla! Tarkoitus oli hiihtää Kiilopää – Lankojärvi – Tuiskukuru – Suomunruoktu – Kiilopää, mutta se suunnitelma piti muuttaa lennosta. Raututunturin täydellinen kantohanki lässähti Lankojärvelle laskiessa ihan kokonaan. Suunnitelmien muutoksen jälkeen noustiin takaisin avotunturiin hiihtämään, ja hienoa oli sekin. Eilen oli varmasti koko kevään hienoin päivä!

Niin, ja silloin 13 vuotta sitten hiihdettiin Kilpisjärveltä Haltille, ja kiivettiin Haltin päälle ilta-auringossa yhdeksän aikaan! Hienoa oli silloinkin!

hanget10

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑