Tilanneraportti

Edellisestä päivityksestä on taas päässyt vierähtämään aikalailla aikaa…Kisakauttakin on takana jo monta viikonloppua, mutta mistään merkittävästä menestyksestä emme voi kyllä raportoida. Ennen joulua kilpailtiin Kontiolahden, Rukan ja Ristijärven FIS-hiihdoissa sekä Skandinavia cupissa Vuokatissa.

Mukaan mahtui ihan mukiin meneviä suorituksia, mutta myös totaalisia riman alituksia. Kaiken kaikkiaan suoritukset olivat hyvin tasapaksuja ja työlään oloisia. Mutta eipä siinä mitään! Kaikki, jotka ovat lukeneet aiemman päivityksen, tietävät ettei me varsinaisesti muuta odotettukaan.

Niinkuin monesti aiemminkin, jälleen kerran elämä on alkanut voittamaan, kun päästiin joulun yli ja aurinkokin alkaa pikku hiljaa kiipimään horisontin yläpuolelle. Kaikki jotka Etelä-Suomessa tai Etelä-Lapissa valittaa kaamoksesta ja pimeydestä, niin tervetuloa vaan kokeilemaan kaamosta 250km Napapiirin pohjoispuolelle. Joo o, on kaunista, revontulia ja kaikkea.. Mutta kyllä se niin on, että kun sitä ihan oikeaa suoraa auringonvaloa ei näe yli kuukauteen, niin meinaa alkaa tulla väsy puseroon. Etelän loputon syksy varmasti pistää vituttamaan, mutta oikealla kaamoksella on oikeita fysiologisia vaikutuksia kehoon.

Treenaamisen vinkkelistähän joulu-tammikuun olosuhteet ovat olleet Saariselällä loistavat. Lunta on saman verran kuin viime vuonna enimmillään, yli 80cm, ja pitkiä pakkasjaksoja ei ole ollut vielä ollenkaan. Hiihtämisen lisäksi myös talvipolut on huikeassa kunnossa, ja palauttavia lenkkejä on päässyt tekemään myös läskipyörällä. Se on tuonut harjoituksiin ihan mukavaa vaihtelua, koska ei liika suksilla olokaan ole hyvästä.

Saariselän olosuhteissa ei kyllä ole ollut valittamista!

Joulun jälkeen käytiin hiihtämässä pieni kansallinen kisa Vesisaaressa, ja siellä alkoi jo hiihto tuntumaan hiihdolta. Onneksi myös lumitilanne on niin älyttömän hyvä, että Juutuanvaaraan pääsee hyvin hiihtämään kovia harjoituksia kovaan maastoon. Niin hyvä hiihtopaikka kuin Saariselkä onkin, niin kunnollinen kisamaasto täältä puuttuu. Nämä tunturinlaidat on niin loivia, että ihan kisamaista maastoa meillä ei ole. Onneksi Inariin on vain tunnin ajomatka, ja sieltä löytyy ehkä Suomen hienoin kisalatu, ja latuhuoltokin onnistuu monesti ihan omien toiveiden mukaan.

Seuraavaksi haasteeksi näyttäisi muodostuvan kisakalenterin rakentaminen. Kun Rovaniemen eteläpuolella ei ole kunnollisia hiihtokelejä, niin meinaa kisat käydä vähiin. Alkuperäisissä suunnitelmissa meillä oli Kallenkisat Lapinlahdella, mutta nekin on peruttu lumipulan vuoksi. Plan B on käydä hiihtämässä Lapin mestaruushiihdot Posiolla. Vantaan Suomen cupia ei tällä kertaa edes vakavasti harkittu. Meille huonot kisamatkat ilmeisen huonoissa olosuhteissa ei innosta tällä kertaa ajamaan 1 000km siivua suuntaansa. Toivottavasti säässä tulisi joku ihme kylmeneminen ja SM-kisat kisattaisiin jollain tavalla järjellisissä olosuhteissa. Sen verran mukavuudenhaluiseksi tässä vuosien varrella on tullut, että ihan paskoihin olosuhteisiin ei viitsi lähteä ajamaan satoja saatikka tuhansia kilometrejä.

Ollaan usein puhuttu, että jos olisi pakko asua jossain etelässä tai edes Rovaniemen eteläpuolella, niin kyllä meidän lajivalinta olisi jo aikoja sitten kääntynyt maastopyöräilyyn. Miten hiihtäjät oikein jaksaa treenata koko loka-tammikuun, kun kuitenkin pitäisi hiihtää mutta olosuhteet on ihan onnettomat? Eilen katsottiin telkkarista Hakunilan kisoja, ja enpä tiedä olisiko pitänyt itkeä vain nauraa. Siellä näytti olevan aivan huikean hyvät polkujuoksu tai maastopyöräilykelit!

Treenien lisäksi joulukuu on sisältänyt paljon töitä! Kysyntää hiihtokouluille, retkille ja hieronnoille on ollut runsaasti ja se on tietysti vain positiivista. Ihan kaikkia töitä ei ole edes voinut ottaa vastaan, koska omaa jaksamistakin pitää miettiä. Yksi hyvä lisä tähän sesonkiin on ollut sykemittarin päivittäminen sykettä ja unta jatkuvasti tarkkailevaan Polarin Vantage M:ään. Sitä ei aina huomaa kuinka paljon hieronnat, hiihtokoulut ja lumikenkäily tai pyöräilyretket lisää kokonaiskuormitusta. Kun treenien lisäksi myös työ on fyysistä, se on pakko ottaa harjoituksien suunnittelussa huomioon. Joskus työpäivän jälkeen sohva ja leffa voi olla paljon parempi ratkaisu kuin lenkki. (Tämä ei muuten ole maksettu mainos, vaan mittarit on ihan rahalla ostettu. 🙂 ) Ja joskus lepopäivänkin olisi hyvä olla oikea lepopäivä. Jos ”lepopäivänä” hieroo kolme tuntia tai vetää 1,5h hiihtokoulun, niin ei se ihan oikeasta lepopäivästä käy.

Niinkuin uudesta kuvausvinkkelistä voi päätellä, ollaan päästy viime aikoina tutustumaan drone-kuvaamisen saloihin! Kyllähän siinä lintuperspektiivissä on jotain viehättävää, mutta jonkin verran pitää lentämistä harjoitella ennen kuin hiihto- ja pyöräilyvideoista saa kunnolla irti! 🙂

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑