Elo-syyskuun kisoja

Elo-syyskuussa ollaan kilpailtu Suomessa ja Norjassa, ja järkkäilty oma Saariselkä MTB Stages.

Viikko Offroad Finnmarkin jälkeen käytiin ajamassa yksi meidän suosikkikisoista Lavkarittet Skibotnissa. OF300:n jälkeen kilpaileminen on aina pieni mysteeri. Kulku voi olla joko aivan erinomaista tai aivan onnetonta, ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa meno oli molemmilla varsin hyvää. Miesten kisassa kärkimiehillä oli siinä mielessä tasainen lähtöasetelma, että melkein kaikki muutkin olivat ajaneet Offroadissa 300km. Naisissa sen sijaan Tiina oli ainoa, jolla oli Offroadin rasitus jaloissa.

Rauhallisen alun jälkeen Tiina pääsi alkumatkan pitkän nousun puolivälissä karkuun muilta naisilta. Alussa ero pysyi niin pienenä, että haastajat näkyivät serpentiininousun mutkissa. Loppupuolella ero seuraaviin oli kuitenkin jokseenkin turvallinen ja maalissa eroa oli yli kuusi minuuttia. Mikä tärkeintä, jo muutaman vuoden härnännyt kolmen tunnin raja meni ensimmäistä kertaa Lavkarittetissä rikki!

Miesten Lavkarittet muodostui suorastaan historiallisen tiukaksi. Reima tipahti ensimmäisen pitkän nousun alussa kärkikaksikon vauhdista, mutta onnistui toisaalta tiputtamaan seuraavat haastajat kannastaan nousun aikana. Vaikka erot eivät muodostuneet tässä vaiheessa kovinkaan suuriksi, ne olivat tällä kertaa kisan kannalta ratkaisevat. Reima oli nousun päällä ensimmäisessä väliajassa reilun minuutin kärkikaksikon perässä ja seuraava kolmikko oli vastaavasti Reimaa jäljessä pari minuuttia. Seuraavat 45km erot pysyivät suurin piirtein samoina. Lähimmillään Reima oli alle puoli minuuttia kärkeä perässä. Maalissa eroa voittajaan oli vajaa kolme minuuttia ja kakkossijaan vain noin 15s. Reiman takana kolmen minuutin sisään tuli maliin neljä osallistujaa. Hieno ja tiukka kisa!

2609201901-05

Lavkarittet on meille molemmille yksi kauden kivoimmista kisoista! Reitti on mukava, taso on kova ja palkinnot on hyvät! Eipä sitä muuta kisalta odottaisikaan!

2609201901-04


Pari viikkoa Lavkarittetin jälkeen oli vuorossa oman Saariselkä MTB Stagesin järjestelyt. Meille järjestelypuolella Saariselkä MTB viikko on kiireistä ja rankkaa mutta myös oikein mukavaa aikaa.

Reima hoiti jälleen reittien merkkauksen yksin. Käytännössä merkkaustyöt alkaa viikkoa ennen ensimmäistä lähtöä perjantaina. Työpäivät olivat 6-12 tunnin pituisia. Tiina puolestaan hoiti kisatoimistolla valmisteluja yhdessä Keskusvaraamon porukan kanssa. Harvinaista kyllä ehdittiin itse käydä jopa lenkillä alkuviikosta!

Itse kisapäivät menevät nykyisin jo huomattavasti stressittömämmin kuin muutamia vuosia sitten. Osakseen tämä johtuu tietysti siitä, että vuosien varrella mukaan on tullut lisää porukkaa, joka kantaa vastuuta ja on rutinoitunutta. Mutta osakseen asiaan vaikuttaa myös se, että itse on oppinut ottamaan asiat lunkimmin. Reiman ei enää tarvitse kolmatta kertaa tarkistaa merkkauksia kisa-aamuina, vaan voi luottaa siihen että kerran hyvin tehty on hyvä. Ilmiöön liittyy myös varmaan se, että oma visio ja itseluottamus on kasvanut. Meillä on tarkka visio miten halutaan asiat tehdä, ja aika hyvin ollaan sitä visiota pystytty toteuttamaan.

Kisaviikonloppu meni hyvin. Meille itselle päälimmäiseksi jäi hyvä mieli. Ensi vuonna uudestaan, ja muuten jo 10. kertaa! Aika hienoa!


Jos OF300:n jälkeen kisakulku on mysteeri, niin vielä enemmän se on mysteeri Saariselkä MTB:n järjestelyiden jälkeen. Vaikka järjestelyhommat menee nykyisin rutiinilla, niin onhan ne päivät järjettömän pitkiä ja väsyttäähän se! Ja se väsy on ihan erilaista kuin pelkkä fyysinen kisaväsymys, jollainen tulee Offroad Finnmarkissa.

Kisaväsymyksen jälkeen kroppa on usein kuitenkin ”auki” ja vastaanottavainen, kunhan malttaa vähän levätä. Fyysisen ja henkisen kisajärjestelystressin jälkeen kroppa ja pää on pehmeät, mutta silti pitäisi pystyä treenaamaan. Ei helppo kombo!

Päätettiin joka tapauksessa lähteä koittamaan kisakulkua ensimmäistä kertaa järjestetyssä Ylläs MTB:ssä. Meillä ei ollut tätä tapahtumaa kohtaan oikeastaan mitään odotuksia sen paremmin itse kisan kuin oman suorituksenkaan suhteen. Maastosta tuttua oli oikeastaan vain reitti, jota ollaan parina vuonna ajettu Ylläs-Levi MTB:ssä.

Reimalla oli ihan OK päivä, ja kärkikaksikon välinen kisa kävi tiukkana yli puolivälin asti. Ensimmäisen 30 kilometrin jälkeen Reima oli toisena kärkeä perässä alle kaksi minuuttia. Seuraava kymmenen kilometrin pururatapätkä tuntui kulkevan hyvin, joten ajatuksissa oli, että lopun Iso-Ylläksen nousussa olisi vielä mahdollista haastaa kärkipaikkaa. Toisin kuitenkin kävi, kun Reima kaatui lähellä Ylläsjärven kylää rikkinäisillä pitkospuilla lopputuloksena venähtänyt peukalon tyvinivel ja kramppaava selkä. Onneksi ei käynyt kuitenkaan pahemmin, mutta kisa jäi kesken.

2609201901-01

Naisten sarjassa ei ollut kovinkaan paljon kilpailua, joten Tiina sai ajaa aika rauhassa koko matkan. Ehkä siitäkin syystä ajo oli oikeastaan koko ajan aika mukavuusalueella ja varovaista. Maaliin asti kuitenkin selvittiin ja ykkössijalla, vaikka vielä pari päivää kisan jälkeenkin näytti tuloksissa olevan sähköpyörät ja normipyörät samassa sarjassa.

Itse tapahtumasta jäi aika vaisu fiilis. Ainakaan näin ensimmäisenä vuonna tapahtuma ei yltänyt Ylläksen superlatiivimarkkinoin asettamalle tasolle. Jotenkin kaiken hypetyksen jälkeen etenkin reitille oltiin asetettu isompiakin odotuksia, mutta kävi ilmi, ettei Ylläksellä sitten kuitenkaan ole Ylläs-Levi reitin lisäksi oikein mitään polkuja. Ylivoimaisesti paras osuus reitistä oli DH-rinne Iso-Ylläksen huipulta alas.

Mutta se on hyvä ja pelkästään positiivistä, että Lapin alueelle tulee uusia kisoja. Onhan Suomen maastopyöräilykisat aivan liikaa keskittyneitä Etelä-Suomeen.


Jonkun mielenvian saattelemana päätettiin lähteä myös ajamaan Skaidi Xtreme. Ollaan ajettu tämä kisa muutaman kerran aiemminkin, ja todettu joka kerta että ompa kertakaikkisen tympeä kisa. Ehkä Skaidiin tulee lähdettyä sen takia, että siellä on aina kovatasoinen kisa, ja niin oli nytkin. Ja onhan se periaatteessa lähellä meitä, vain 5h ajomatka suuntaansa.

Reittihän on joka vuosi noin 40km pitkä, ja siitä varmaan noin 30km on suota tai muuta erityisen märkää alustaa, pitkospuita ja mutaisia puronpohjia. Erittäin hidasta ja tympeää siis. Suot ovat myös sellaisia, että paikallistuntemuksesta on niissä paljon hyötyä. Monesti vierekkäin menee pari saman näköistä linjaa, joista toisesta pääsee helposti ajamalla, mutta toiseen uppoaa napoja myöten.

Tiinalla ajo oli ihan OK tuntoista koko ajan, mutta jotenkin se ajo siellä suossa ei vain vie eteenpäin. Kaipa siihen pitäisi olla joku ihan oma tekniikka tai pyörä jotenkin aivan spesiaalisäädössä. Myös yksi OTB mahtui matkalle, ja viimeistään siinä kohtaa meni uskallus ajaa mutaisilla kivillä. Viimeisellä 10km lenkillä tuli koukattua myös useita 15-30s harhalenkkejä, kun merkit ei jotenkin vain sattuneet silmiin. Lopputuloksena toinen sija naisten elitessä.

2609201901-02

Reimalla sen sijaan oli vähän vaisumpi päivä aamusta lähtien, ja myös lähtö meni pieleen etumönkijän törttöilyn takia. Nousuissa Reima pystyi aina ohittelemaan ajajia, kun taas mutaisissa alamäissä ja soilla paikalliset veti omia spesiaalilinjojaan ohi. Tällä kertaa maaliin asti kuitenkin ilman haavereita ja tuloksena 10. sija miesten elitestä.

2609201901-03

Jos Skaidissa reitti on vähän ”sinne päin” ja merkkauksenkin kanssa on vähän ”niin ja näin”, niin siellä on kyllä aina satsattu muuhun oheisshowhun. Joihinkinhan se oheishöpinä puree kummasti – on Skaidi TV:tä, hienoja lavoja ja banketteja. Meille se itse kisa ja reitti menee kuitenkin edelle, minkä vuoksi esimerkiksi Lavkartittet vie tätä tapahtumaa 100-0. Offroad Finnmark on tietysti asia erikseen, kun siellä on hanskassa sekä show että kisa. 🙂

Ehkä Skaidin reissun paras puoli oli yöpyminen Hammerfestissa. Viime vuonnahan kisajärjestäjä ystävällisesti järjesti meille majoituksen Skaidin hotelliin. Paikan päällä ilmeni kuitenkin, että majoitus olikin Skaidin huoltoaseman motelliin, joka vaikutti vähän bordellin ja huumeluolan sekoitukselta. Vahingosta viisastuneena hoidettiin homma tänä vuonna itse, ja olipa muuten Hammerfestin Scandic ihan älyttömän kiva hotelli 50km päässä kisapaikasta! Ruokailu kivassa ravintolassa ja iltakävely kaupungilla sai reissun tuntumaan ihan lomalta! 🙂


Kaiken kaikkiaan loppukauden kisoista jäi kaksi jakoinen fiilis. Lavkarittet sujui hyvin, ja samoin omien kisojen järjestely. Sekä Ylläksellä että Skaidissa oli puutteita sekä ajojalassa että ajohuumorissa.

Ajohuumoriin vaikuttaa kummasti esimerkiksi se, jos reitti on merkattu vähän sinne päin. Merkkauksessahan ei ole kyse siitä, että osallistujan pitäisi bongailla maastosta merkkejä ja seurata niitä. Merkinnän ensisijainen tarkoitus on varmaan kuitenkin huolehtia kisailijoiden turvallisuudesta niin, että a) merkintöjä on helppo seurata ja b) poikkeuksellisista/vaarallisista kohdista varotetaan osallistujia. Oletushan on, ettei osallistujat ole kiertäneet rataa etukäteen. Sekä Skaidissa että Ylläksellä tultiin ties vaikka minkälaista kalliodroppia ja DH-rinnettä alas ilman mitään ennakkovaroituksia.

Eihän siinä tietenkään mitään. Rata on sama kaikille ja kun oivaltaa, että tässä pitää itse katsella millaisia paikkoja on tulossa, niin sitten vain otetaan vähän tarkemmin.

Suunnitelmista poiketen Skaidi jäi tänä vuonna meidän viimeiseksi maastopyöräilykisaksi. Ollaan viime päivinä oltu molemmat flunssassa, joten sunnuntaina ajettavalle SM-maratonille ei ole mitään asiaa. Harmi juttu, mutta tällaista urheilu vain joskus on.


Syksy alkaa olla sen verran pitkällä, että treeni alkaa kääntyä hiihtotreenien puolelle. Alunperin meillä oli tarkoituksena, että käytäisiin Ramsaussa hiihtämässä lokakuussa, mutta lumitilanne jäätiköllä on niin huono, että päätettiin jäädä kotia treenaamaan. Ihan turha lähteä leirille huonoihin olosuhteisiin. Rahaa voi kuluttaa muillakin tavoilla. 🙂

Nyt ollaankin sitten erittäin harvinaisesti seuraavat pari kuukautta kotona. Mikäpä täällä on treenatessa – eipä mikään muu paikkakunta Suomessa pysty parempia treenimaastoja tarjoamaan. Toivotaan aikaista lumen tuloa tai hyviä tykityspakkasia!

Näillä näkymin kisakausi aukeaa Saariselän FIS-kisoissa marraskuun lopussa.

2609201901-06

 

 

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑