Offroad Finnmark 2019

Ja niin on taas yksi huikea Finnmarksvidda seikkailu takana.

Valmistelut

Saavuimme Altaan tutulla aikataululla vuorokautta ennen lähtöä keskiviikko iltana. Aiempiin vuosiin verrattuna aikataulua oli muutettu sen verran, että osallitujainfo oli jo keskiviikkona, joten jännitys pääsi nousemaan jo vuorokautta ennen starttia.

Toisaalta torstai aamupäivä olikin sitten ennen kokemattoman tylsä, kun ennen klo 18 tapahtunutta lähtöä ei ollut juuri mitään pakollista tekemistä. Tiinan isä tuli torstai iltapäivällä Altaan huoltaakseen meitä kisassa.

of2019-08

 

of2019-05

Etappi 1: Alta – Alta

Lähtö tapahtui tuttuun tapaan klo 18 Altan kävelykadulta. Parannuksena aiempiin vuosiin lähtö oli jaettu kahden eri mönkijän perään – kärkisijoista taistelevat joukkueet ensimmäisen mönkijän perään ja muut jälkimmäisen mönkijän perään. Tämä rauhoitti ensimmäisen kierroksen ajoa kummasti. Vaikka letkojen ero ei ollut järin suuri, oli porukka jo paljon mukavammin jonona maastoon siirryttäessä.

Pääsimme heti alussa oikeaan letkaan. Gun-Ritan tiimi karkasi horisonttiin, mutta viime vuoden voittajapari oli meidän kanssa samassa porukassa. Etenimme käytännössä koko ensimmäisen vajaan 30km etapin tällä samalla porukalla. Yhdessä teknisessä laskussa tipahdimme letkan perästä ja jouduimme ajamaan muutaman kilometrin ajan isompaa porukkaa kiinni. Onneksi uskalsimme spurtata porukan kiinni lyhyellä asvalttiosuudella, sillä pääsimme samassa porukassa vaihtoon saakka.

of2019-03

Etappi 2: Alta – Tutteberget

Ensimmäisessä huollossa toimimme tehokkaasti, ja käytimme huollossa aikaa tasan 5min. Check outissa kuulimme lähtevämme matkaan MIX sarjan kakkosina. Huollossa kuulimme myös, että olimme kärkeä perässä noin 6min. Olan yli kurkkaus kävelykadun päässä varmisti asian, seuraavaa MIX-joukkuetta ei näkynyt takana päin.

Tässä vaiheessa huomasimme myös taittavamme matkaa yksin. Ehkä onneksemme ajoimme alkukilometreillä pienen noin 45s ketunlenkin, jonka seuraksena meidän kantaan tuli kaksi miesjoukkuetta. Muita sekajoukkueita ei näkynyt vieläkään.

Toiselle etapille tulee koko kisan isoin nousu, jossa korkeuseroa on yli 500m. Nousun alle edetään vauhdikkaasti hiekkateitä, polkuja ja asvalttitietä. Tässä vaiheessa päätimme istua miesparien perään, ja käyttää peesit hyväksi. Hyvä päätös! Saimme ennen nousun alkua kiinni muitakin miespareja, ja matka tuntui etenevän hienosti.

Olimme jo päättäneet etukäteen, että kakkosetapin nousu on meidän iskun paikka. Niinpä heti nousun alettua aloimme jauhaa omaa vauhtiamme kohti Finnmarksviddaa. Karkasimme oikeastaan samantien omasta ajoporukastamme ja ohitimme myös muita miestiimejä. Melkein koko nousun ajan oli aivan jäätävä kannustus! Siis jossain keskellä ei mitään, keskellä yötä! Musiikki soi ja yleisö kannusti! Mahtavaa!

Jyrkimmän nousun päällä kuulimme olevamme kärkiporukkaa perässä 11 minuuttia! Ei paha! Tästä alkoi myös ihan jäätävän hieno osuus – tunturissa kumpuileva hiekkatie, joka muuttui mönkijäuraksi. Reitti kiikkui aina vain ylemmäs ja ylemmäs tunturiin soiden ja purojen välissä mutkitellen. Kakkosetappi on ollut melkein aina meidän suosikki. Nousu viddalle iltayön valossa ja hyvässä kannustuksessa, upeat maisemat ja vielä virkeiltä tuntuvat jalat.

Hieman ennen Tuttebergetin huoltoa koimme todellisen yllätyksen. Nimittäin Team Merida oli reitin vieressä pysähtyneenä! Näin siirryimme ennen toista huoltoa kisan johtoon! Siis mitä!?

of2019-01

Etappi 3: Tutteberget – Mollisjohka

Suoritimme myös toisen huollon tehokkaasti kuuteen minuttiin, ja pääsimme seuraavalle etapille kärjessä niukasti ennen Team Meridaa. Tässä huollossa päälle piti vetää pitkät housut, merinovillapaita ja talvihanskat. Yölle oli luvattu jopa pakkasen vaaraa, joten paleltua ei kannattanut.

Heti huollon jälkeen alkoi hidas nousu- ja vastatuuliosuus, jossa Team Merida siirtyi jälleen kärkeen. Jatkoimme omaa vauhtiamme eteenpäin. OF300 on sellainen kisa, että siinä ei voi liikaa keskittyä muiden ajamiseen. Suoritus on niin pitkä, ettei siinä voi oikeasti keskittyä kuin omaan ajamiseen – sijoitukset katsotaan sitten maalissa.

Reitti Mollisjohkaan oli koko matkalta hienoa. Kivikkoista mönkijän uraa ja säännöllisesti vastaan tulevia pieniä ja suurempia jokia. Koko matka kuljetaan avotunturissa. Tällä etapilla monilla oli ongelmia palelemisen kanssa, mutta meille keli oli suorastaan sopiva. 🙂 Reiman piti ottaa toinen hanskakin pois, ettei vain olisi alkanut kiehumaan..

Mollisjohkan huoltoon saavuimme hyvissä voimissa, ja huoltoon käytimme jälleen aika tarkasti 5 minuuttia.

of2019-02

Etappi 4: Mollisjohka – Suossjavri

Mollisjohkan huoltoa ennen ja jälkeen ajettiin parin kilometrin pätkä samaa uraa. Team Gunnar’s Kjöreskola tuli meitä vastaan noin 5min huollosta lähdön jälkeen. Tästä pystyimme siis päättelemään johtavamme heitä noin 15 minuutilla. Tämä etumatka tuntui mukavan turvalliselta, ja sen voimalla tsemppasimme lyhyen 30km etapin Suossjavren pitkään tunnin huoltoon.

Nelosetapin reitti olisi varmaan normaalivuonna ollut aivan mahtavaa alaspäinviettävää hiekkauraa, mutta superkuivan kesän johdosta hiekka olikin muuttunut epävakaaksi juoksuhiekaksi.

Perille Suossjavrelle kuitenkin päästiin edelleen ihan hyvissä voimissa mutta varpaat jäässä. Huollossa kuulimme olevamme 28min kärkeä jäljessä, ja että olimme tulleet koko nelosetapin suurin piirtein samaa vauhtia kärjen kanssa. Kolmosjoukkue oli tässä vaiheessa meitä perässä noin 6 kilometriä eli edelleen noin 15 minuuttia. Nelosporukka oli vain vähän kolmatta joukkuetta perässä.

Etappi 5: Suossjavri – Jotka

Pitkässä huollossa vietimme pakollisen tasan 60min. Tauon aikana Yrjö pesi meidän pyörät ja täytti reppuihin uudet juomat. Me vaihdettiin kuivat vaatteet päälle ja syötiin se mitä pystyttiin. Käytännössä vain yhdet leivät, yhdet vohvelit, vähän sipsiä ja kokista.

Huollosta lähdettiin tasan tunnin jälkeen, ja niin tekivät kaikki muutkin kärkijoukkueet, joten asetelmat pysyivät pitkän huollon jälkeen samana.

Huollon jälkeen alkoi 100km loppusuora. 🙂 Loppusuora siinä mielessä, että viimeinen 100km ajettiin käytännössä suoraan kohti pohjoista – ja vasten ihan jäätävää pohjoistuulta. Tästä eteenpäin kantavana ajatuksena oli, että ei tarvitse ajaa kovaa, kunhan koko ajan mennään eteenpäin. Matkan tekoa helpotti kuivan kesän kuivattamat suot, joita Suossjavri – Jotka välillä on jonkin verran.

Kokemuksen perusteella kisan tässä vaiheessa kaikilla kuskeilla alkaa olla niin pää kuin jalatkin aika pehmeitä. Meidän ideologia onkin aina ollut, että pitää ajaa niin kovaa kuin pystyy, niin kauan kuin pystyy. Sitten kun pää alkaa pehmenemään, ei pysty ajamaan kovin kovaa vaikka jaloissa olisikin voimaa jäljellä.

Ja niinhän me kihnutettiin matkasta pois 10km kerrallaan. Aina kun matkamittaus pyörähti uudelle kymmenluvulle, molemmat tuuletti ainakin mielessänsä. Vastatuuli teki muutenkin raskaasta 5. etapista tavallistakin raskaammaan. Edes loivissa alamäissä ei päässyt lepäämään, kuten tavallisesti pääsisi. Niin vain Jotka tuli kuitenkin vastaan, ja päästiin viimeiselle tauolle.

of2019-07

of2019-04

Etappi 6: Jotka – Alta

Lähdimme jatkamaan matkaa viimeiselle etapille hieman yli viiden minuutin tauon jälkeen. Viimeinen etappi alkaa jo totutusti jäätävällä tunkkausnousulla. Tämän nousun päällä olo alkaa olla jo jokseenkin helpottunut. Maaliintulo on hetki hetkeltä lähempänä.

Viimeisellä etapilla mieli alkaa jo tehdä tepposia. Vaikka tiesimme, että meillä on todennäköisesti edelleen noin 15min etumatka seuraaviin, vilkuilimme molemmat kiihtyvään tahtiin selän taakse. Viimeisellä etapilla on paljon avonaista tunturimaastoa, jossa näkee helposti 5-10 minuuttia taakse päin. Nämä viimeiset tunturinhuiput tuntuivat ihan loputtomilta, ja emme nähneet edessä emmekä takanamme muita joukkueita. On se jännä, että vaikka tämä loppuosa on ollut joka vuosi melkein sama, se tuntuu edelleen ihan loputtomalta!

Vihdoin pääsimme laskemaan alas viddalta ja ajamaan viimeistä 20 kilometriä, joka on maaston puolesta helppoa – alaspäin viettävää maastoa nopeilla alustoilla. Vielä ihan viimeisissä nousuissa kolme kilometriä ennen maalia, molemmat vilkuili suorastaan vainoharhaisesti taakse päin. Altan kävelykadun auetessa silmien eteen uskalsimme vihdoin uskoa, ettei sieltä takaa ketään tule. 😀 Maalissa nauratti kuulla, että ero oli edelleen yli 6 kilometriä, ja voitimme lopulta seuraavaksi tulleita 22 minuutilla.

of2019-06

 

of2019-09

Lopuksi

Offroad Finnmark oli jälleen juuri niin hieno kokemus kuin aiemminkin. Siinä on sitä jotain mitä niin monista muista tapahtumista puuttuu!

Meidän lähtökohdat tämän vuoden tapahtumaan oli jokseenkin epävarmat. Ajoimme viikkoa aiemmin Ylläs-Levi MTB:n todella kuumassa kelissä, ja kroppa meni siitä aikalailla sekaisin. Lisäksi Reimalla meni selkä kipeäksi Ylläs-Levin ryskäämisestä, eikä se ehtinyt oikeastaan ollenkaan toipua ennen Altaan lähtöä.

Lisäksi olo oli koko alkuviikon todella alakuloinen. Alkuviikon surulliset uutiset suomalaisesta hiihtomaailmasta iskivät jotenkin tosi kovaa. Samalla uutiset toivat hyvin voimakkaasti mieleen Reiman äidin poismenon aika tarkasti vuotta aiemmin. Suru otti aika voimakkaasti vallan, eikä siitä meinannut päästä mitenkään irti.

Päätimme kuitenkin käyttää surun voimavaraksi. Jos meillä kerran on mahdollisuus, terveyttä ja kuntoa, tehdä tällaisia uskomattomia asioita, niin ihan varmasti me käytetään se mahdollisuus. Kaikille se ei ole mahdollista!

Ehkä epävarmat fiilikset ennen kisaa johtivat siihen, että pystyimme keskittymään vain omaan suoritukseen heti alusta lähtien. Ihan turha miettiä sijoituksia ja muiden ajoa, kun vain sillä omalla suorituksella on väliä! Ja sillä asennoitumisella tuli ilmeisen hyvä tulos!

Ensi vuonna uudestaan!

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑