Reistadrittet ja Tahko MTB 2019

No niiiiiin! Nyt on mekin päästy maastopyöräily kisakauteen käsiksi!

Juhannuksena käytiin jo kolmatta kertaa peräkkäin ajamassa Reistadrittet Tromssan alueella Setermoenissa. Reistadrittet on Birken-tyylinen 54km pitkä soratieralli, joka ei paljon teknisiä ajohaasteita tarjoa, mutta kovavauhtista ajoa ja ihan kivasti nousua kylläkin.

Reistadrittetissä oli tarjolla myös perisuomalainen juhannussää – +10 astetta ja kaatosade. Viime vuoteen verrattuna keli oli tosin lämmin, koska viime vuonna satoi niin ikään kaatamalla, mutta lämpöä oli vain muutama aste ja tuntureilla sade tuli lumena. 😀

Jyväskylän fiaskon jälkeen fiilikset ennen kisaa oli melkolailla epävarmat. Siihen nähden kulku oli molemmilla varsin kohtuullista. Tiina pääsi heti alkukiihdytyksessä eri porukoihin muiden naisten kanssa, ja etumatka riitti maaliin asti. Vasta lopussa selvisi, että lähin haastaja olikin päässyt lopussa alle minuutin päähän. Viime vuotinen aika parani kolmella minuutilla, joten siihen pitää olla ihan tyytyväinen. Viime vuonna tähän aikaan alla oli paljon enemmän kovaa pyöräilyä.

Miesten kisassa kärkikaksikko pääsi karkuun jo ensimmäisen 6km nousun aikana. Reima ajoi pitkään porukassa, joka taisteli kolmannesta sijasta. Noin 20km ennen maalia voimansiirto alkoi reistaamaan ilmeisesti kuraisuuttaan. Reima pysähtyi katsomaankin, mikä pyörässä on vikana, mutta mitään näkyvää ongelmaa ei löynyt. Pyörä alkoi toimimaan jollain lailla 10km ennen maalia, ja Reima sai turvattua 5. sijansa. Noin 6min ero kärkeen kaiken säädön jälkeen on tosi pieni.

Reistadrittet antoi Tahkolle hieman toiveita paremmasta kunnosta. Edelleenkin taustat oli sen verran ohuet, ettei tarvinnut lähteä kuuta taivaalta tavoittelemaan, mutta tasaista ajoa kuitenkin.

Tahkon kuvien c/ Tarja Kivirinta, Raisa Neitola ja @Onevision.

Naisten kärkikolmikko karkasi Tiinalta heti kisan alkukiihdytyksessä. Vaikka kuinka yrittää joka kerta lähteä kovaa, niin ensimmäisellä kympillä ei vaan pääse yhtään kovempaa. Siksi olikin pieni yllätys, että Leenan selkä alkoi näkyä mummonmäessä ja ensimmäisellä Kinahmilla ero kolmossijaan oli enää muutamia kymmeniä sekunteja. Kisa kolmossijasta kävi ärsyttävän tiukkana ihan loppuun asti, ja lopulta maalissa eroa kolmossijaan oli alle kaksi minuuttia ja kakkossijaankin vain kolmisen minuuttia.

Tosin mitään jossiteltavaa ei jäänyt. Sen päivän kunnolla ei olisi ollut mahdollista ajaa tasan yhtään kovempaa. Kaikki oli pelissä alusta loppuun, ja se riitti karvaiseen nelossijaan. 🙂 Tavoitteena oli tietysti olla Tahkolla kovemmassa kunnossa, mutta toukokuun sairastelujen jälkeen tämä oli paras tulos, mihin oli rahkeita.

Reiman kisa sujui vähän samoissa merkeissä kuin Tiinankin. Reima joutui alussa vähän sumppuun eikä päässyt ensimmäisellä kympillä sellaisiin porukoihin, mihin olisi pitänyt päästä. Mummonmäessä alkoi olla tilaa ja Reima pääsikin nostamaan sijoitusta todella paljon. Se veto otti kuitenkin sen verran tiukille, että loppukisa menikin sitten aikalailla rajoilla ajaessa. Tästä huolimatta kisa tuli kohtuu tasaisesti ilman notkahdusta maaliin asti. Sijoitus 15. on kohtalainen, mutta ei tietysti sitä mitä alunperin oli tavoitteena. Ensi vuonna pitää pysyä kevät terveenä niin ei tarvi jossitella kesällä. 🙂

Tahkon jälkeen ollaan harjoiteltu viikko kotona, ja kunto tuntuu menevän päivä päivältä parempaan suuntaan. Onneksi kesällä on vielä kisoja jäljellä, joten toivon mukaan kesään mahtuu vielä onnistuneita suorituksia. Seuraavaksi vuorossa on Cycli XCM Seinäjoen aakealla laakealla, oman Arctic Grind tapahtuman järjestelyt ja Ylläs-Levi MTB.

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: