XCM SM Ylöjärvi

Syyskuun puolivälissä kävimme lopettelemassa maastopyöräilykauden maratonmaastopyöräilyn SM-kisoissa Ylöjärven Lamminpäässä.

Olipahan taas reissu! Reipas 2000km Octavian mittariin muutamassa päivässä, mutta kyllä tällä kertaa kannatti reissu etelään heittää. Tiina sai kotiin tuomiseksi naisten eliten hopeamitalin. Siniristipaitakin olisi ollut tarjolla, mutta tällä kertaa ei vain ollut mahdollisuuksia mestaruusvauhtiin.

Lamminpäässä oli oikein mukava reitti. Vajaan kolmenkympin kiekka, jonka naiset ajoivat kahteen ja miehet kolmeen kertaan. Reitille oli saatu paljon mukavaa ja vauhdikasta polkua ja myös jonkin verran nousua. Nousu oli toki vähän erityyppistä kuin täällä meidän selkosilla. Reitillä oli arviolta sata 30-60s jyrkkää ja terävää nousua, ja pisinkin nousu oli alle 2min pitkä. Eli agressiivista ajoa olisi kaivattu.

Naisten sarja oli sellainen, että se olisi pitänyt olla Tiinalla voitettavissa. Suomen ykköstykki Sini, kun kävi samana viikonloppuna pokkaamassa tosi hienon 12. sijan XCM MM-kisoista. Toisaalta tiedossa myös oli, että kisaa edeltävä reilu kuukausi oli kaikkea muuta kuin optimaalinen harjoittelun puolesta. Elokuussa kun tuli kolmen viikon jakso käytännössä ilman mitään ohjelmoitua harjoittelua. Tämän vuoksi kisaan lähdettiin ilman mitään sijoitustavoitteita.

ssxcm05

Itse kisa lähti liikenteeseen vähän huonosti. Tiina sai huonon lähdön, ja naisten sarjan voittaja Leena pääsi karkuun jo heti ensimmäisillä kilometreillä. Tiina yritti ajaa alussa Leenan letkaa vielä kiinni, mutta yksin vetäessä se jäi yritykseksi. Tämän jälkeen kakkossijasta väännettiin ihan viimeiselle kilometrille asti Kirsi Helenin kanssa. Tämä taistelu päättyi Tiinan eduksi kisan viimeisissä nousuissa.

ssxcm03
Kuva: Lassi Hinkkanen

Tähän kakkossijaan voisi olla kovastikin pettynyt, nyt kun kultaakin olisi ollut tarjolla. Menneet viikot ja kuukaudet ovat kuitenkin viimeistään opettaneet sen, että vaikka urheilu on tärkeää, niin loppu viimein elämässä on tärkeämpiäkin asioita ja ”johonkin voi joskus olla tyytyväinenkin”. Kokonaisuudessaan ajo tuntui muutenkin parhaalta, mitä nyt loppukesästä on tuntunut. Eli sen mitä jaloissa oli jäljellä, sai varmasti tuonne reitille jätettyä.

Reiman kisa päättyi valitettavasti keskeytykseen. Kisa lähti ihan hyvin käyntiin, mutta ensimmäisen kierroksen lopulla Reiman takarengas lipsahti liukkaasta juuresta, ja siinä rytäkässä selkä nitkahti sen verran, että ajo loppui siihen. Reima toki jatkoi kisaa toisen kiekan puoliväliin asti, mutta selkäkipu vei jaloista voimat eikä siitä pyöräilystä tule silloin mitään. Melkoinen murheen kryyni ollut tämä selkäkipu tänä kesänä, mutta eipä siinäkään paljon itkupotkuraivarit auta. Eli vuorossa on kuntoutusta, kuntoutusta, kuntoutusta. Toivottavasti lajin vaihto hiihtoon auttaisi asiaa.

ssxcm04
Kuva: Lassi Hinkkanen

Positiivista viikonlopussa oli myös uudet työkalut. Saatiin Saariselkä MTB:n aikoihin uudet Konan Hei Hei Race Supremet, joita ollaan ehditty vasta nyt syyskuussa kunnolla testaamaan ja säätämään. IHAN HUIKEAT pyörät. Runkohan on periaatteessa ihan sama kuin edellisessä Hei Heissä, mutta pienillä osa muutoksilla pyörä on vielä jotenkin smoothimpi ja miellyttävämpi käsitellä kuin edellinen. Kyllä näillä menopeleillä on ilo jatkaa kisahommia ensi kesänä!

Kiitokset vielä meidän loistavalle huoltotiimille: Raisalle, Pasille, Viljamille ja Juhalle. Aika harvoin meillä on ollut missään pyöräkisoissa näin hyvää huoltoa! 🙂

ssxcm02

ssxcm01


Kokonaisuutenaan pyöräilykesästä jäi aikalailla tavaraa hampaan koloon. Koko kesää ajatellen pyöräilyvire oli hieman vaisu. Lisäksi pahoihin paikkoihin sattuneet vaivat ja sairastelut söivät terää. Kohtalaisina onnistumisina voi pitää Offroad Finnmarkin kolmossijaa, Ylläs-Levin voittoja ja Tiinan SM-hopeaa. Muita tärkeitä kisoja jäi liian paljon väliin, tai niistä ei jäänyt paljoa kerrottavaa.

Ensi kesää suunnitellaan kuitenkin jo innolla! On se maastopyöräily vaan hienoa hommaa!


Loppuun täytyy kyllä vielä kommentoida kevyesti näitä maastopyöräilyn SM-kisoja ylipäänsä. Onhan tämä nimittäin ihan aneemista hommaa, ja tuntuu siltä niinkuin se ei valtaosaa osallistujista ja lajiväestä ihmetytä ollenkaan. Tänäkin vuonna SM-kisat olivat jotenkin ”köyhimmät” niin järjestelyiden kuin tunnelmankin osalta. Ja tätä ei nyt pidä ymmärtää niin, että Pirkka MTB olisi huono tapahtuma. Ei lainkaan! Mutta toinen asia on sitten se, että ansaitsisiko kisan SM-arvo vähän enemmän panostusta?

Esimerkkinä nyt kerottakoon, että kisan lähtölistat julkaistiin päivää ennen kisaa, vaikka ilmoittautumisaika päättyi jo viikkoa aiemmin. Paikalla ei ilmeisesti ollut ollenkaan mitään median edustajia? Ei ainakaan näkynyt edes paikallislehden toimittajaa. Myöskään kenttäkuulutus ei haastatellut esimerkiksi miesten eliten kärkikolmikkoa. Palkinnotkin olivat samaa tasoa piirikunnallisten hiihtojen kanssa – mitali ja lämmintä kättä. Jotenkin mestaruuskisalta voisi odottaa enemmän. Tai ainakin me odotetaan. Ehkä joku muukin?

Moni varmaan puolustaa meininkiä sillä, että kun lajia ei arvosteta eikä ole lisenssikuskeja, niin ei ole mahdollista/kannata tehdä asioita isosti. Mutta kyllä se homma menee niin päin, että kunhan me itse arvostettaisiin näitä kisoja ja omaa lajia riittävästi, ja järjestettäisiin pippalot sen mukaan, niin kyllä se ympäristönkin arvostus siitä kasvaisi. Miksi kukaan arvostaisi lajia, jos lajiväkikään ei tunnu arvostavan?

Kyseessä on kuitenkin a) yksi fyysisesti raskaimpia ja vaativimpia urheilulajeja, b) laji, jonka harrastajamäärät on valtavassa kasvussa. Harrastuneisuuden kasvun myötä luulisi kisoille löytyvän tekijöitä ja rahaakin. Ainakin alueella, jossa on ympärillä paljon harrastajia ja potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Pitäähän sen eteen vähän nähdä vaivaa, mutta ei tässä ihan mahdottomista asioista puhuta. Kokemusta on.


Seuraavaksi meillä on vuorossa hiihtohommat! Kisakauden alkuun olisi juuri nyt vähän alle kaksi kuukautta! Pyöräily ei katoa ohjelmasta ennen lumen tuloa, mutta painopiste siirtyy hiihtoharjoitteluun. Käytännössä niin, että kehittävät harjoitukset tehdään sauvarinteessä, rullilla ja vetolaitteella. Palauttelut pyörällä ja Vekun kanssa juoksennellen.

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: