Elokuu

Edellisestä päivityksestä ja Offroad Finnmarkista on jo tovi vierähtänyt. Edellistä päivitystä kirjoittaessa meillä ei ollut aavistustakaan kuinka valtavan raskas kuukausi meillä olisi edessä.

Kisarintamalla meillä on ollut hiljaista. Elokuun lopussa järjestimme totuttuun tapaan Saariselkä MTB Stagesin ja elo-syyskuun vaihteessa kävimme ajamassa Skaidi Xtremen Norjassa.

Nämä tapahtumat eivät suinkaan olleet syy meidän elämämme raskaimpaan kuukauteen.

Reiman äiti nukkui pois elokuun puolivälissä lyhyen ja nopeasti edenneen sairauden jälkeen. Vaikka sairaus oli meillä tiedossa huhtikuusta lähtien, emme pahimmissa painajaisissakaan olisi voineet uskoa jäähyväisten tulevan vastaan näin aikaisin.

Nämä viimeiset kuukaudet ovat olleet meille molemmille, mutta etenkin Reimalle, äärimmäisen raskaita. Yhtäkkiä arkielämän huolet tuntuu aika pieniltä ja vähäpätöisiltä. Valtava ikävä on läsnä joka päivä ja joka hetki. Mutta niin vain elämä jatkuu.

Näinäkin raskaina aikoina luonnossa liikkuminen ja treenaaminen on tuonut lohdutusta ja helpotusta ikävään. Jalkojen pyöriessä ikävää ja mieltä painavia ajatuksia saa käsiteltyä pikku hiljaa. Luonnon kauneus; kuulaat pakkasaamut, punaiset auringonlaskut ja öiset revontulet muistuttavat elämän hyvistä asioista ja tuovat mieleen kauniita muistoja.

Ritvan poismenon jälkeen Saariselkä MTB tuli vastaan todella pian. Ei auttanut kuin pyyhkiä kyyneleet poskilta ja tarttua toimeen. Viikossa piti kerätä itsensä ruotuun, jotta tapahtuma saatiin vedettyä läpi kunnialla. Ehkä työnteko teki hyvääkin. Eipähän ehtinyt pysähtyä liian pitkäksi aikaa murehtimaan. Itselle jäi sellainen tunne, että saimme tapahtuman kuitenkin vietyä läpi ihan hyvin.

Viikko Saariselkä MTB:n jälkeen kävimme ajamassa ultimaattisen inhokkikisamme Skaidi Xtremen Pohjois-Norjassa. Suorituksen puolesta ei kyllä jäänyt paljon kehuttavaa, mutta olosuhteisiin nähden voi olla tyytyväinen, että sai ajettua kisan maaliin. Käyhän se harjoituksesta kuitenkin. Ja kuukauden kisatauon jälkeen oli vain ihan kiva pitää itseään vähän tiukilla. Edelleenkin voimme suositella Skaidia lämpimästi kaikille, jotka tykkäävät ajaa suossa ja poluttomassa metsässä.

Hautajaisviikonloppua vietettiin viime viikonloppuna. Kaikessa raskaudessaan hautajaiset tuntuivat yhden elämänjakson kauniilta päätöspisteeltä. Tästä alkaa uusi erilainen ajanjakso meidän kaikkien elämässä. Nyt kun ensimmäinen kuukausi ilman Ritvaa on kulunut, huomaa kuinka suru muuttaa hitaasti muotoaan. Se tukahduttava suru, joka painaa rintaa ja velloo vatsassa, väistyy pikku hiljaa. Jäljelle jää ikävä ja kauniita muistoja. Niistä me ollaan ikuisesti kiitollisia.

Meidän pyöräilykauteen mahtuu vielä yksi kisa, joka on maratonin SM-kisa Tampereella ensi viikonloppuna. Ihan mielenkiintoista on nähdä millaiseen suoritukseen on mahdollista yltää tällaisen kuukauden jälkeen.

 

Tää on laulu sulle äiti, tää on laulu rakkaudesta
laulu näistä päivistä ja valvotuista öistä
Tää on laulu sulle äiti, tää on laulu ikävästä
laulu lohduttomista, eron kyyneleistä

Mä puhun sulle aina silloin kun muut ei nää
kun ikävä kasvaa niin suureks, että sen alle jää
ja kerron mitä meille kuuluu, kuinka isä harmaantuu
ja miten elämä on mennyt ja mitkä haaveet toteutui
ja mitkä haaveet sun myötä hautautui
Tää on laulu kesäpäivistä ja talven kuutamoöistä
laulu ilon hetkistä ja toivon enkeleistä
tää on laulu meidän muistoista, tää on jäähyväislaulu
tää on laulu sulle äiti, tää laulu on kiitos

 

 

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: