Offroad Finnmark 2018

No nyt on Offroad Finnmark 2018 takana päin! Ja olipahan taas reissu!

Vuoden rankin ja hienoin vuorokausi on jälleen takana! Offroad Finnmark tarjosi juuri kaikkea sitä mitä osasimme odottaakin! Oli sairaan hienoa, oli rankkaa, koko ajan ei ollut kivaa, mutta jos koko ajan olis vain kivaa, niin mitä sitä muistelisi näin jälkeen päin?

Tänä vuonna tuloksena oli kolmossija Mix-sarjassa. Viime vuoden voiton jälkeen tämä tietysti tuntuu hävityltä. Mutta silloin, kun alkaa harmittaa pitää muistella sitä, että 300 kilometrin matkalla pelkkä maaliintulokin on saavutus.

of2018-09
Kilpailijoiden esittely ennen lähtöä – suuren maailman meininkiä!

Etappi 1 Alta-Alta; GOD TUR

Tänä vuonna ensimmäinen etappi oli vauhdikas, ja teknisimmät kohdat oli jätetty pois. Silti Altajoen ympäristö on pääasiassa hidasta patikkoista singletrackia. Alueelle on rakentamalla rakennettu paljon uutta polkua, ja useissa paikoissa polut ovat vielä pehmeitä.

Heti alkukiihdytyksen jälkeen pystyi sanoa, että tänään ei ole kulkupäivä. Ei kummallakaan, mutta etenkin Tiinan vauhtihan se vaikuttaa meidän joukkueen suoritukseen. Se on kiva tunne miettiä, että edessä on kolmisen sataa kilometriä, eikä hääviltä tunnu. 🙂 Tästä huolimatta eka lenkki ajettiin Mix-sarjan kahden kärkijoukkueen kanssa yhtä matkaa.

of2018-06
Ensimmäinen etappi takana!

Ensimmäisen etapin aikana kuultiin varmaan sata kertaa ”God tur”! Lähdön ja ekan huollon tunnelma oli kyllä taas pysäyttävän hieno! Milloinhan tällaista saa kokea Suomessa?

Etappi 2 Alta-Suolovuobmi

Ensimmäisessä huollossa olimme varmaan minuutin tai kaksi ylimääräistä, koska meidän sarjan kaksi kärkijoukkuetta ehti meiltä karkuun. Toisen etapin alkukilometrit jatkoivat niin ikään Altajoen rantapoluilla, emmekä enää saaneet kisakumppaneihin näköyhteyttä.

of2018-05
Ensimmäisen huollon täpinöitä

Kakkosetappi oli kokonaiset 78km pitkä, ja ennakolta odotimme etapin olevan rankka, koska sen aikana reitti nousi ylös viddalle. Alunperin olimmekin ajatelleet, ettei haittaa vaikka ekalla etapilla tulisi vähän takkiin, koska kakkosetapin nousuissa olemme olleet aina ennenkin vahvoja. Siksi koimmekin pienen yllätyksen nousujen alettua! Asvalttia?! Ja vauhdikasta hiekkatietä?!

Aiempina vuosina viddalle on noustu hitaita mönkkäriuria pitkin ja nousut ovat olleet jyrkkiä. Nyt nousun alkua vedettiin asvaltilla letkassa kolmeakymppiä, ja tämänkin jälkeen vaudikasta hiekkatietä. Ei näkynyt selkiä nousussa ja taktiikka meni uusiksi! Iskun paikat käytetty! Juuri kakkosetapilla viddalle noustessa teimme viime vuonna ratkaisevan eron kilpakumppanihin.

Suolovuobmiin tultiin hyvissä voimin jonkin verran puolen yön jälkeen. Tauolla aikaa meni vähän yli pakollisen 5min, kun vaihdettiin vaatetta kuivaan ja lämpimämpään.

of2018-01
Suolovuobmin huolto puolen yön aikaan

Etappi 3 Suolovuobmi-Masi

Kolmosetappi oli kokonaisuudessaan todella hienoa mönkkäriuraa höystettynä muutamalla nopealla hiekkatiesiirtymällä. Kolmosetappi on myös aina jotenkin hienoin – yö vaihtuu aamuksi ja tunnelma tunturissa on ainutlaatuinen.

Jossain vaiheessa kolmosetapilla mieli alkoi kääntyä siihen, että tunnin pakollinen tauko pidettäisiin kolmannessa huollossa Masissa. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa putkeen Suossjärvelle asti, mutta sen verran alkoi meno jo painaa, että pikku lepo houkutti jo puolivälissä kisaa.

Masissa kävimme sisällä juomassa aamukahvit ja syömässä parit leivät. Samalla Pasi pesi pyörät kunnolla ja tarkisti, että kaikki on kunnossa. Piristäähän se kummasti lähteä puhtaalla pyörällä jatkamaan.

Etappi 4 Masi- Suossjärvi

Nelosetapin reitti oli sama kuin viime vuonna. Heti huollon jälkeen on etapin isoin nousu, kun reitti nousee takaisin viddalle. Nousun jälkeen on luvassa kilometritolkulla jäätävän hienoja maisemia ja huikeita alamäkiä. Suossjärveä kohden eteen tulee muutamia soita, mutta viime vuoteen verrattuna oli todella kuivaa. Useimmat purot ja kosteikot pääsi ajamalla läpi.

Nelosetapilla meillä oli tämän vuoden paras kulku ja saatiinkin kakkosporukkaa paljon kiinni. He nimittäin olivat juuri lähdössä Suossjärven huollosta, kun me saavuimme sinne.

Suossjärvellä pakollinen 5min ja matka jatkui!

Etappi 5 Suossjärvi-Jotka

Vitosetapin reitti oli mennyt lähes kokonaan uusiksi, ja muutokset oli hyvään suuntaan! Tässä vaiheessa kisaa, kun 200km alkaa olla takana, meno alkaa aina painaa. Ja niin se alkoi nytkin! Tänä vuonna tämä etappi oli järjettömän paljon kuivempaa kuin viime vuonna. Silti lähes koko 50km etappi on enemmän ja vähemmän kivikkoista, mönkkäriuraa. Voimme kertoa, että viimeistään täällä alkaa ajetut 200km tuntua ranteissa ja kämmenissä.

Etapilla ei ole valtavia korkeuseroja, mutta aina tunturin huipulta aukeaa uusi huippu ajettavaksi. Juuri ennen Jotkan huoltoa eteen tulee sellainen seinä, että jalkautua pitää. Jäljistä päätellen niin tekee muutkin. 🙂

Jotkan huollossa oli jälleen tuttua porukkaa. Heiltä saimme kuulla, että peli on selvä molempiin suuntiin. Kolmossija on varma, kunhan nilkuttaa maaliin. Toisaalta kakkossijaan ei ole saumaa, jos kisakavereille ei satu haveria.

5min pakollisen jälkeen jatkoimme matkaa.

Etappi 6 Jotka-Alta

Tässä vaiheessa niin pää kuin jalatkin alkaa olla aivan tyhjänä. GPS:n näyttämä jäljellä oleva matka vähenee kuolettavan hitaasti. Silti se hitaasti alaspäin rullaava kilometrilukema kannustaa jatkamaan. Mikään ruoka tai juoma ei meinaa maistua, mutta väkisin alas saa ainakin kokista ja kofeiinitabletteja.

Viimeinen etappi ei ole myöskään fyysisesti ihan helppo. Heti Jotkasta alkaa erittäin tiukka parin kilometrin nousu, jota ei tarvitse ajatellakaan ajavansa tässä vaiheessa kisaa. Nousun jälkeen seuraa lyhyt kivikkoinen lasku ja lyhyt asvalttipätkä. Sitten alkaa grande finale – kivikkoista mönkkäriuraa ylhäällä avotunturissa. Aina kun luulet olevasi huipulla, edessä näkyy uusi huippu, jonne kiemurtelee uusi kivikkoinen ura. Lopulta kun tiedät olevasi huipulla ja odotat epätoivoisesti laskua, joudut ajamaan kilometritolkulla tasaista ylhäällä ylängöllä. Aina välillä eteen tulee pieni puro tai suo. Ja kun ajoaika lähenee 20 tuntia, alkaa ne ainaiset mutavellit jo oikeasti ottaa vähän koville.

Lopulta edessä oli viimeinen 20km. Vauhdikas kivikkoinen lasku merenpinnan korkeudelle. Lopun tempo läpi asuinalueiden, lyhyet terävät nousut Kaiskurun hiihtokeskuksessa ja vielä viimeiset Sandfelletin nousut. Tässä vaiheessa aina ihmetyttää ratamestarin huumorintaju! Superjyrkkää nousua v***u viimeisellä 3 kilometrillä. Me sentään päästiin kunniakkaasti ne ajamalla, mutta kaikki ei pääse. 🙂

Sandfelletistä vauhdilla Altan kävelykadulle ja maalikaaren ali! Ja tuntuihan se hyvältä! Takana 300km vähän yli 20 tunnissa! Singel-trackia, viddaa, kalliota, mutaa, suota, joen ylityksiä, valtavan hienoja maisemia.. Vielä hienommalta maaliviivan ylitys tuntui, kun ajatteli kuinka huonolta ajo tuntui heti kisan alussa 20 tuntia aiemmin. Kyllä ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin, kun ei anna periksi!

of2018-02
Ja maaliin!
of2018-03
Vastaanottokomitea oli maalissa vastassa! 😀

Sitten vähän taivastelua..

Kyllä Offroad Finnmark on ainutlaatuinen kisa! Eräs 700km keskeyttänyt pari kiteytti asian hyvin: ”Offroad Finnmarkissa ei ole kyse pelkästään kisasta, Offroad Finnmark on kokemus, ja me saimme kokea sen!” On olemassa kisoja, joita voi kisa- tai harjoitusmielessä kiertää joka viikko, ja sitten on tällaisia tapahtumia, josta saa mukaansa niin paljon enemmän. Suomessakin järjestetään joka viikonloppu joku kolmen tunnin rykäisy, mutta sellaiset elämykset, joita Offroad Finnmark tarjoaa, on harvemmassa.

of2018-08

Tietysti viime vuoden voittoon verrattuna tämän vuoden kolmossija harmittaa. Mutta silti – ei näitä tuurilla ajeta maaliin! Jäipähän sen verran hampaan koloon, että ensi vuonna pitää olla itse parempi ja tuoda valtikka takaisin Suomeen!

Suuret kiitokset matkaseurasta ja kisan aikaisesta huollosta kuuluu Neitolan perheelle! Samalla kun me ajettiin ympäri Finnmarksviddaa, Raisa ja Pasi ajoi autolla huoltopisteille, pesi ja huolsi pyörät, täytti juomareput, työnsi suuhun vuoroin banaania ja sipsiä ja kannustikin vielä. Pinja ja Pipsa piti huolta meidän Vekusta Altassa.

of2018-04

Kiitokset tuesta Bioracer Suomi ja Lieven! Kiitokset moitteettomasti toimivista pyöristä Kona Suomi, WTB, Tom Sport Agency ja muista välineistä Lake Cycling Suomi ja JK-Shop Lohja. Kiitokset energiahuollosta Born ja I.L.E Sport. Kiitos vielä Saariselän Sanomat ja Kilroy Suomi!

Kotimatkan loppupohdinnan tuloksena voimme vain todeta, että kyllä sitä on monella tapaa etuoikeutettu saadessaan tehdä tällaisia juttuja. Etuoikeutettu, kun oma kunto ja terveys mahdollistaa tällaisten suoritusten tekemisen. Mutta myös etuoikeutettu, kun nämä reissut ovat mahdollisia taloudellisesti ja käytännössä.

Kiitos kaikille asianosaisille!

JA HOMMAT JATKUU! Ensi viikolla Lavkarittet Skibotnissa ja sitten jo lähenee kovalla huminalla Saariselkä MTB Stages!

PS. Fillarifoorumilla heräsi kysymys siitä, millainen tällaisen Offroad Finnmark projektin budjetti on. Tässäpä meidän pohdintaa.

Olettaen, että kisakalusto on kunnossa eikä uutta pyörää tarvitse hankkia, ei puhuta ihan mahdottomista rahoista. Pyörän pitää olla ehdottomasti täysjousto, ja ei haittaa vaikka joustoa olisi enemmän kuin 100mm. Meillä on Hei Heissä 120mm edessä, ja 100mm takana, ja välillä tuntuu että saisi olla pehmeämpikin pyörä. Monet paikalliset ajavat tätä kisaa 140mm joustoilla. Välitykset kannattaa olla pienemmät kuin Etelä-Suomessa – meillä on ollut Eagle 30t eturattaalla. Älyttömän tärkeää on myös säätää pyörä (erityisesti jousitus) todella sopivaksi itselle. Pyörää kannattaa myös testata 5kg repun kanssa, sillä sehän vaikuttaa jousitukseen ihan jonkin verran.

Muihin välineisiin voi mennä rahaa jonkin verran. Tarvitaan opastava GPS, ja GPS:n varavirtalähde. Oikeasti hyvään reppuun ja pieneen runkolaukkuun kannattaa satsata myös. Vahvasti voidaan myös suositella vaihtamaan kisaa varten ihan tuoreet ja varmasti kestävät renkaat alle, ja samaa voi suositella myös jarrupalojen suhteen.

Meillähän matkakulut ei ole aivan mahdottomat, kun tästä kotoa ajelee Altaan viidessä tunnissa. Majoitus OF-tarjoushintaan on Scandicissa ihan järkevän hintaista, vähän reilu 100€/2hlö huone/vrk. Kisajärjestäjä tarjoaa myös mahdollisuutta koulumajoitukseen, mikä on tietysti edullisempi vaihtoehto. Etelä-Suomesta kannattaa varmaan myös vakavasti katsoa Norwegianin lentoja, jos ajomatka Jäämeren rantaan hirvittää.

Ehkä suurin yksittäinen kulu on osallistumismaksu, joka on kaikilla suomalaisilla mittareilla mitattuna suuri. Puhutaan noin 500€ per nuppi, riippuen vähän ilmoittautuuko missä vaiheessa vuotta. Toisaalta rahalle saa kyllä myös vastinetta.

Tästä kulupuolesta ollaan puhuttu useidenkin tuttujen pyöräilijöiden kanssa paljonkin. Tällainen reissu voi keventää lompakkoa vähän normi kisaviikonloppuja enemmän. Mutta se voidaan todellakin luvata, että tällainen reissu myös antaa osallistujalle niiiiiiiin paljon enemmän kuin mitkään Suomen normikisat. Kaikki on suhteellista. Ainakin me ollaan sitä mieltä, että ihan hyvin voidaan jättää pari maraton cupin tms. Suomen pikkukisaa väliin, että pääsee kokemaan jotain tällaista. 🙂

Valmistautumisesta sen verran, että varmasti kannattaa käydä lenkillä.. 🙂 Hapenottokyvyllä ja maksimiwateilla ei tässä kisassa juhlita, vaan tarvitaan kykyä mennä riittävän kovaa pitkään. Itse tehdään normaalin hiihto- ja maraton MTB reenin lisäksi yleensä joku 6-10 tunnin täsmäiskureeni reppu selässä. Jos yön yli valvominen ei ole tuttu juttu, niin kannattaa käydä ajelemassa myös yöaikaan. Etenkin Tiinalla valvominen pistää pöntön melkolailla sekaisin. 🙂

Ja vielä kerran – voidaan suositella tätä kisaa ihan täydestä sydämmestä! Kokonaisuutenaan Offroad Finnmark on ollut meille hienointa, mitä ollaan pyörän selässä saatu kokea! 🙂

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: