Alpentour Trophy 2018

Touko-kesäkuun vaihde vietettiin tuttuun tapaan Itävallassa. Ohjelmaan kuului treeniä Schladmingin alppinousuissa ja nelipäiväinen Alpentour Trophy etappikisa.

Reissua varjosti Reiman jo Suomessa alkanut selkäkipu, jota ei saatu koko kaksiviikkoisen reissun aikana kuriin. Toisina päivinä selkä oli parempi ja toisina päivinä huonompi. Ensimmäisenä kisa-aamuna selkä tuntui sen verran hyvältä, että Reima lähti ajamaan. Kisan aikana kävi kyllä harvinaisen selväksi, ettei kisaamisessa ole mitään järkeä. Viimeinen 8km oli jopa niin tuskainen, että Reima hävisi ajoissa Tiinalle 10min puolen tunnin aikana.

Selkäongelmista huolimatta saimme ensimmäisellä viikolla tehtyä hyviä treenejä, jotka varmasti meni ”pankkiin”, vaikka kivun kanssa treenaaminen ei niin kivaa (eikä järkevääkään) ole. Ohjelmaan kuului niin pitkiä lenkkejä kuin intervallejakin. Jalkalenkit jätettiin suosiolla väliin Reiman selkää säästääksemme.  Treeniä kertyi mittariin ”ihan reippaasti”, joten viimeiset päivät ennen etappikisan alkua meni palautumiseen.

Sitten itse kisaan. Olemme usean vuoden ajan aloitelleet pyöräkautta Itävallan Schladmingissa. Alpentour Trophy on valikoitunut kisaksi monesta eri syystä. Schladming on ensinnäkin tosi kiva pieni kaupunki, jossa meidänkin kaltaiset maalaiset viihtyy oikein hyvin. 🙂 Positiivista on myös se, ettei etappikisan aikana tarvitse siirtyä paikasta toiseen, vaan joka ilta pääsee samaan mukavaan sänkyyn nukkumaan. Neljän etapin pituinen kisa on myös juuri sopivan mittainen näin alkukauteen. Itse etapit ovat kyllä haastavia etenkin fyysisesti, mutta haaste on sopiva. Järjestelyt puolestaan sujuu kaikkinensa kuin rasvattu, joten itse voi aikalailla vain ajella menemään. Ainoa miinus on Alpentourin aikaan useina vuosina Schladmingissa vallinnut säätila, joka on aivan liian kuuma kisakeli tällaisille valkonahkaisille lappilaisille.

alpentour2018-03
Planain loppulasku alkaa jo sujua aika mukavasti!

Tiinan kisat sujuivat jonkin verran alavireisesti, mutta toki neljän etapin maaliin ajo on kuitenkin jo suoritus sinänsä. Tulokseksi tuli kolmantena vuonna peräkkäin amatöörisarjan kolmas sija. Etappikisan kokonaisaika huononi jonkin verran viime vuodesta, mikä tietysti harmittaa. Toisaalta pienikin ero vireessä näyttäytyy jopa kymmeninä minuutteina loppuajassa, kun reitit ja olosuhteet ovat riittävän raskaat. Kahdella viimeisellä etapilla Tiinalla oli myös ärsyttäviä teknisiä ongelmia. Tähän mennessä erittäin luotettavasti toiminut Crank Brothersin dropperi rupesi temppuilemaan eikä pysynyt sen paremmin ylhäällä kuin alhaallakaan. Kasvattaa muuten luonnetta ajaa 1300 vertikaalimetrin vuori päälle putkelta.. Sama ongelma ilmeni vielä viimeisen päivän aika-ajossa Planain päälle, ja siinä samassa kyllä mureni paras taistelutahtokin.

alpentour2018-04
Tiina etappikisan päättävän mäkiaika-ajon maalisuoralla

Vähän alavireiset kisasuoritukset pistivät kisan jälkeen miettimään meidän valmistautumista tähän kisaan. Ollaan joka vuosi tiedostettu se, että emme millään voi olla kovinkaan hyvässä vireessä kesäkuun alussa, kun täällä kotona ei yleensä pääse vielä paljon pyörällä ajelemaan toukokuun aikana. Olemmekin aina lähteneet Alpentourille ennen kaikkea reenimielessä. Mikä nyt voisi olla parempaa reeniä kuin kiikkua vuoria ylös maastopyörällä?

No, jossain vaiheessa se vaan rupeaa ärsyttämään ajella vähän puolivillaisesti kilpaa, kun samassa kisassa ajetaan maailman huippuvauhtia. Se ero kärkeen on nimittäin järkyttävä. Tämän pohdinnan tuloksena päätimme, että jos/kun ensi vuonna lähdemme Alpentourille, valmistautumista pitää muuttaa. Tähän mennessä olemme aina viettäneet Schladmingissa kaksi viikkoa – ensimmäinen viikko treeniä ja toinen kisaa. Tällä systeemillä ekalla viikolla ehtii kulutella aikalailla paukkuja ja ajaa jalkoja jumiin. Toisaalta ne ensimmäisen viikon maastokilometrit on aina olleet myös koko kesän ensimmäiset maastokilometrit, eikä ilman niitäkään voi kisaan lähteä.

alpentour2018-02
Schladming tarjoilee huikeita nousuja ja maisemia!

Ratkaisu voisi olla sellainen, että vietämme aiemmin keväällä pari viikkoa jossain lämpimässä keräämässä kilometrejä, ja menemme Schladmingiin ainoastaan kisaa varten. Sillä aikataululla ehtisimme saada kilometrejä alle ennen kisaa, mutta pääsisimme kuitenkin tuorein jaloin ajamaan. Eli vähän mietintää täytyy tehdä ennen ensi vuotta.


Kotiin reissusta tulimme pari viikkoa sitten. Finnair teki matkastamme mielenkiintoisen, kun lento Wienistä Helsinkiin oli viisi tuntia myöhässä, minkä seurauksena olimme Helsingissä aamuyöllä neljältä. Päätimme, ettei siihen aikaan hyödytä enää lähteä mihinkään nukkumaan, vaan lähdimme samoilla silmillä ajamaan kotia kohti. Kotona oltiin reilu 30 tuntia sen jälkeen, kun lähdimme Wienin kentälle.

Kotona ollaan päästy ottamaan jo tuntumaa Saariselän polkuihin, jotka on ihan mahtavassa kunnossa. Näin kuivaa täällä ei ole ollut moneen vuoteen! Ja kyllähän ne kivet ja juuret tuntuu kivalta parin viikon hiekkatierallien jälkeen! Ja mäet tuntuu pieniltä – sekä ylös että alas päin! Tunturin päällä on ennen kuin ehtii huomata mitään, ja alamäessä ei paljon jarruja tarvita!

alpentour2018-01
Kyllä Tolosjoessa kelpaa kahlailla! 🙂

 


Ainiin.. Jos kaipaatte hyvää majoitusta Schladmingista, niin voidaan muutaman vuoden kokemuksella lämpimästi suositella Cityhouse Apartmentsia. Siistejä ja kohtuullisen edukkaita huoneistoja ihan Schladmingin keskustassa. Jos kaipaatte hyvää autovuokraamoa Itävallassa, älkää missään nimessä varatko Globalilta (tai Buchbinderilta tai Megadriveltä, jotka ovat samaa putiikkia). Halpaa kyllä, mutta huono auto, huono palvelu, valtavat katevaraukset takuuksi jne.

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: