Cycli XCM ja Ylläs-Levi MTB

Nyt tulee kisaa kisan perään ja viimeisen parin viikon aikana ollaan ehditty kisailemaan Seinäjoella ja Ylläksellä.

Tahkon jälkeen näytti, että edessä voisi olla kuukaudenkin kisatauko ennen Offroad Finnmarkia, mutta niin vain kävi, että tässä heinäkuun aikana on ehditty kisailla jo kahdesti.

Seinäjoella ajettiin Cycli XCM heinäkuun puolivälissä. Seinäjoella on semitekninen ja umpitasainen maratonreitti. 60km kisassa kierrettiin kolme kertaa 20km kierros. Reitti koostui teknisistä kivikko-, juurakko-, kalliopoluista ja niitä rytmittävistä hiekkatiepätkistä. Nousua ei ole käytännössä ollenkaan. Ollaan käyty Seinäjoella nyt kahdesti ja se vaikuttaisi olevan meille yhtä sopiva maasto kuin Muurola talvella (ei-siis-kovin-sopiva). Se on jännä miten joku maasto ei vain sovi omiin vahvuuksiin ollenkaan. Seinäjoki sattuu olemaan meille molemmille sellainen. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että reitti olisi meidän mielestä jotenkin huono – se ei vain sovi meille.

No, tällä kerralla ei ollut oikein onneakaan mukana, ja Reimalle tuli kisaan kauden ensimmäinen keskeytys. Reima pääsi matkaan ihan hyvin ja eteni ensimmäisellä kierroksella neljäntenä kunnes… kengästä irtosi pohja! Kyllä! Meni polkuajo melko hankalaksi, kun poljin ei yhtäkkiä enää seurannutkaan kenkää.. 😀 No, kaikkea voi näköjään sattua…

Tiinalla oli vähän tahmea päivä ja lähtö menikin vähän pipariksi. Vielä poluilla ajoporukka vaikutti ihan kohtuu sopivalta, mutta ensimmäisten hiekkateiden kohdalla todellisuus iski päin. Miesletka ajoi hiekkateillä todella hiljaa, siis todella todella hiljaa. Suomessa ja Norjassa on hauska kulttuuriero ajotavassa. Norjassa poluilla ajetaan kohtuu sopuisasti, mutta tiepätkillä mennään todella lujaa. Niin lujaa, että Tiina saa yleensä pistää kaiken peliin, että pysyy letkassa mukana. Nyt joutui kyllä vetämään miehiä perässä ihan koko matkalta. Kahden kiekan jälkeen suurin osa ajokavereista ajoi maaliin, ja Tiina ajoi yksin viimeisen kierroksen kovempaa kuin kakkoskierroksen porukassa. 🙂 Tuloksena voitto elite sarjassa.

Viime viikolla päätettiin vielä käydä ajamassa naapuritunturissa Ylläs-Levi MTB. Aiemminkin on pitänyt käydä jo tsekkaamassa tämä kisa, kun se on käytännössä ihan naapurissa, mutta nyt tuli lähdettyä ihan oikeasti. Tästä kisasta on kuulunut vähän vaikka minkälaista palautetta, ja vähän tuntuisi vieläkin olevan alkuhankaluuksia järjestelyissä. Ainakin yksi meille itselle tärkeä asia on turvallisuus. Kun itsekin ollaan tapahtumaa jo muutama vuosi touhuttu, niin kuvittelemme tietävämme asiasta jotain. 50km reitillä ei nimittäin ollut esimerkiksi yhtään varoituskylttiä, mutta montakin sellaista paikkaa löytyi joissa olisi voinut niskansa taittaa. Reimallakin oli todella tiukka paikka Kukaksen laskussa, kun sorastus muuttui yhtäkkiä 50km/h vauhdista kivipelloksi. Siinä olisi voinut käydä älyttömän huonosti, mutta hyvät refleksit ja järjettömän hyvä pyörä pelastivat tosi vaaralliselta kaatumiselta. Ja olihan siellä teräsportaita ilman varoituskylttejä ja älytön määrä kaatuneita puita reitillä.

No itse kisaan. Dani pääsi karkuun Reimalta jo ensimmäisissä suonsilmissä. Varmaan olisi ollut hyvä, kun olisi vähän tiennyt, että mistä kohdista pääsee ajamalla läpi soista ja mistä ei. Suota kun löytyy Ylläksen ja Levin väliltä ihan riittävästi. Kukaksen nousussa kulku oli kuitenkin hyvää (vähän liiankin) ja Reima ajoi Danin noin minuutin takamatkalta kiinni. Kukasen laskussa kävi sitten se läheltäpiti tilanne, ja sen jälkeen ajo menikin aika varovaiseksi pitkäksi aikaa. Lopussa vielä juoma loppui kesken, ja Reima kävi täyttämässä pulloa jostain ojista. Maaliin asti kuitenkin ja toinen sija.

Tiina sai oikeinkin hyvän lähdön, mutta ajo meni melkolailla sekaisin heti ensimmäisten soiden ja lahojen pitkospuiden kohdalla. Uudestaan ajosta sai kiinni vasta Kukaksen nousussa, ja siellä saikin ohitella porukkaa, joilla oli olllut paremmat ajolinjat alkumatkalle. Pyhäjärven huoltoon asti ajo sujui kohtalaisen mukavasti, mutta huollon jälkeen edessä oli reitin soisimmat, kivikkoisimmat ja juurakkoisimmat pätkät. Siellä ajo hajosi uudelleen, kun jatkuva suossa kahlaaminen ja kivikossa rypeminen alkoi vain tympäsemään. No, maaliin kuitenkin ja tuloksena voitto.

Jotain huvittavaakin osui tähän reissuun. Reima meni järjestäjän yhteiskyydillä Leviltä Ylläkselle hakemaan autoa. Automatkalla joku mies alkoi juttelemaan Reiman kanssa. Hän kertoi ajaneensa naisten sarjan voittajan kanssa yhtä matkaa. Se on kuulemma huvittavaa, kun maantiekuskit tulee ajamaan maastokisoja. ”Kyllähän ne maantielle ja nousuun ajaa, mutta polulla eivät pääse mihinkään.” Että sillälailla. Onhan Tiinalla toki kovasti takana tuota maantiepyöräilyä! Tällekin kesälle 150km ja sekin yhdessä reenissä.. 😀

Seuraavaksi vuorossa on sitten kauden ykköskisa! Offroad Finnmarkin 300km! 300km ympäri Finnmarksviddaan Pohjois-Norjan yöttömässä yössä! Torstaina mennään! 🙂

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: