NNM i Tromsø

Viime viikonloppuna käytiin reissu Pohjois-Norjan mestaruuskisoissa Tromsassa.

Tromssa oli meille molemmille uusi kisapaikkakunta Pohjois-Norjassa, mutta odotettavissa oli hyvät ja rankat ladut. Onhan samalla stadionilla hiihdetty viime vuonna myös Norjan mestaruuskisat. Ohjelmassa oli perjantaina lyhyet matkat (5km ja 7,5km) pertsalla ja lauantaina pitkät matkat (15km ja 30km) vapaalla ja yhteislähdöllä. Kisat olivat FIS-kisat ja mukana oli koko Pohjois-Norjan parhaimmisto. Tosin ihan terävimmästä kärjestä osa oli hiihtämässä MC-kauden päätöskiertueella Kanadassa ja osa Birkenissä. Molemmille hiihtotyyleille oli omat 5km kiekat, joissa molemmissa oli kutakuinkin 75m korkeuseroa. Oikein hyvät kisaladut oli jälleen kerran.

 

Maisemia Kvaloyslettan kisaladuilta

 

Sääennuste ei lupaillut etukäteen kovinkaan helppoa voitelu-urakkaa, ja vaikka ennusteet eivät toteutuneetkaan niin ihan riittävän haastavat voitelukelit Tromssassa oli. Norjan sääennusteiden luotettavuus vaikuuttaa olevan sellaista tasoa, että parhaan tiedon kelistä saa, kun työntää kisa-aamuna pään ulos ikkunasta. Perjantaille sääennusteet lupasivat lämpötilaa 0 ja +3 asteen välille, ja melko suurella todennäköisyydellä sadetta. Sateen olomuoto joko lunta, vettä, räntää tai rakeita. No, loppuviimein taivaalta ei tullut kisan aikana mitään, ja keli kääntyi ihan selkeäksi vesikelin liisterikeliksi. Kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen varalta olimme kuitenkin varautuneet kisaan kolmella suksiparilla: liisterisuksilla, pitopohjilla ja purkkisuksilla. Ladusta muodostui kisan aikana erittäin mulju, matala liippalatu, jossa kovinkaan monilla ei näyttänyt suksi pelaavan.

Meillä onnistui sukset kohtalaisen hyvin sekä luiston että pidon osalta. Ei mitään voitelukatastrofeja siis. Pitoa joutui tosin säätämään ihan viimeiseen asti, ja se ei tietenkään oikein edistä (Reiman) kilpahiihtoa että joutuu voitelemaan ihan lähdön hetkiin asti.

Tiinan kisa oli aika hankala alusta asti. Ainoa osa-alue, joka kisassa toimi kohtalaisen hyvin oli vuorohiihto ja haarakäynti jyrkempiin nousun kohtiin. Loivemmilla osuuksilla hiihto hajosi ihan kokonaan, mikä johtui varmasti isoksi osaksi vaikeista olosuhteista. Mulju liippalatu yhdistettynä siihen, että myös sauvat menivät läpi alustasta on aina ollut Tiinan pertsan tekniikalle aika hankala keli.

Reima teki Tiinan kisan aikana huomion, että keli kostuu nopeasti lisää, minkä jälkeen hän päätti laittaa omaan sukseensa vielä hermokerroksen märemmän kelin liisteriä. Vähän paakkuseksihan se viimeinen hermokerros jäi ja jarrutti menoa alkumatkasta aikalailla. Onneksi liisteri liippaantui alkumatkan jälkeen hieman, ja toimi varsin kohtuullisesti sitten loppumatkan. Hiihto ei kuitekaan ollut ”hääviä”, ja vähän tekniikkamurheita oli muljuladulla myös Reimalla. Lauantaipäivästä meille jäi käteen huonot suoritukset ja sijat ynnämuuta. Onneksi perinteisen kisaan ei oltu ladattu mitään suuria tavoitteita ja epäonnistuminen siinä oli kuitekin helppo jättää taakse.

 

Reiman hiihtoa pertsan kisassa

 

Sunnuntaille sääennuste lupasi aurinkoista ja kohtalaisen tyyntä keliä ja paria astetta pakkasta. No metsään meni taas. Kisapaikalle saapuessamme taivaalta tuli vaakatasossa rakeita, ja päivän aikana sade muuttui sakeaksi lumisateeksi. Navakka tuuli ja nollakeli piti huolen että helpolla ei päästy sen paremmin voitelu- kuin hiihtohommissakaan.

 

Norjalainen lumipyry naisten yhteislähdön aikaan

 

Tiinalle lauantai oli jo paljon parempi kisapäivä kuin perjantai. Heti lähdöstä kärkitytöt ampaisivat sellaiseen vauhtiin, että oli viisaampaa jäädä hiihtämään jälkijoukkoihin. Loppusijoitus 7. ja kohtalainen ero kärkeen oli varsin tyydyttävä tulos siihen nähden, että edellisestä kunnollisesta (kunnollisissa maastoissa hiihdetystä) kisasta oli todella paljon aikaa, ja tuntuma kilpahiihtoon ei siksi ole ollut paras mahdollinen. Hiihto tuntui kuitenkin helpolta ja rohkeammalla hiihdolla olisi ollut mahdollista hiihtää kovempaakin ja napsia vielä muutama sijoitus.

 

Tiinan hiihtoa vapaan kisassa

 

Reiman kisa puolestaan ei sujunut toivotulla tavalla. Vanha tuttu selkävaiva puski jälleen pintaan heti kisan alusta lähtien ja vei tullessaan voimat jaloista, minkä vuoksi kisa jäi kesken 10km jälkeen. Todennäköisesti suksien voitelu, pitkä autolla ajo ja pertsan kisa muljulla ladulla sai selän jälleen ärtymään. Jälkiviisaana on helppo olla sitä mieltä, että perinteisen kisa olisi kannattanut jättää Tromssassa hiihtämättä. Itse kisan hiihtäminen ei tietenkään niin rasittavaa ole, mutta kaikkine voiteluineen urakka kasvaa aika suureksi.

Sunnuntaina meillä oli tarkoitus käydä kotimatkalla Kilpisjärvellä hiihtämässä, ja kelikin olisi ollut tosi hieno palauttavalle lenkille. Harmi vain että joka kylällä ei ole tällaista samanlaista latuhuoltoa kuin meillä Saariselällä. Kilpisjärven ladut olivat niin ummessa, että päätettiin jatkaa matkaa heti aamusta. Täällä kotona ollaankin saatu nauttia tällä viikolla ihan mielettömistä hiihtokeleistä. Lunta on metrin verran, aurinko on paistanut joka päivä siniseltä taivaalta ja ladut on ajettuna aamulla jo ennen kahdeksaa. Vielä kun Juutuanvaarassakin on ollut loistavassa kunnossa ladut, niin ei pitäisi taas treenipaikoista jäädä tämä homma kiinni. 🙂

 

Saariselkä tarjoilee OK harjoitteluolosuhteita maaliskuussa 🙂

 

Täältä voi vielä lopuksi käydä katsomassa Reiman tunnelmia päivän treenistä Juutuanvaarasta: https://www.facebook.com/SaariselkaTraining/videos/1031186647025131/ 

 

 

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: