Välitilinpäätös

Hiihtokausi on jo pitkällä ja blogi on elänyt alkutalven aikana pientä hiljaiseloa. Nyt on kuitenkin pikaisen välitilinpäätöksen aika.

 

Saariselällä hiihtokausi alkoi tänävuonna hyvissä ajoin. Hiihtämään päästiin hyväkuntoiselle säilölumen ladulle lokakuun lopussa, ja marraskuun alkupäivinä latu piteni Laanilaan asti. Tämä latu palvelikin ensilumen harjoittelua hyvin kunnes marraskuun loppupuolella päästiinkin jo luonnonlumiladuille hiihtämään.

Vaikka alkukauden hiihtoharjoitteluolosuhteet olivat hyvät, niin yleensä aina kauden ensimmäisissä kisoissa menossa olisi toivomisen varaa. Niin myös tänä vuonna. Avasimme kuitenkin kisakauden Saariselän FIS-kisoissa marraskuun lopussa, ja jos ei mitään muuta niin tulipahan kausi avatattua kotiladuilla. Joulukuussa kiersimme ahkerasti kisoja, ja joulukuun edetessä myös kisakunto parani mukavasti. Ristijärven FIS hiihdoissa joulua edeltävällä viikolla tulostaso alkoi olla jo ihan mukavalla tolalla. Reiman perinteisen hiihtoa häiristi oikeastaan koko joulukuun vihoitteleva alaselkä, mutta onneksi sekin vaiva on saatu nyt paremmalle mallille. 

Tammikuun alussa kilpailimme Virpiniemessä Oulun hiihtoseuran kansallisissa hiihdoissa ja seuraavana viikonloppuna Jämin Suomen cupissa. Virpiniemen tasainen latu ei ole ikinä ollut mieleinen meille kummallekaan, mutta nyt onnistuimme yllättämään itsemme positiivisesti. Eihän ne tulokset tosin mitään järisyttäviä olleet, mutta voisi sitä torjuntavoitoksi kuitenkin kutsua. 🙂 Oulun jälkeen Reima alkoi potea epätavallisen kovaa väsymystä, mikä realisoitui sitten matkalla Jämille sairastumiseksi. Näin ollen Reimalla jäi Jämin kisa väliin. Tiina pystyi onneksi hiihtämään Jämillä yllättävän hyvin siihen nähden, että tauti teki silloin jo myös Tiinalle tuloaan. Näin ollen Jämin kisoista jäi onneksi muutakin käteen kuin muutama pari naarmutettuja suksia. 

Ja niinhän siinä kävi, että Jämin kisojen jälkeisellä viikolla meille molemmille iski influenssa ja sen kanssa painittiinkin sitten seuraavat pari viikkoa.. Olihan kyllä ihan kunnollinen tauti.. 🙁 Sairastumisen seurauksena väliin jäivät Lapin mestaruuskisat Ainiovaarassa ja SM-hiihdot Keuruulla. Nyt alamme jo olla kohtalaisessa treenikunnossa, mutta mistään huippukisakunnosta ei voi kyllä puhua. Periaatteessa kilpaa hiihtäminen olisi onnistunut jo Keuruulla, mutta tulos olisi varmasti valmistautumisen mukainen. Keskinkertaisessa vireessä ei ole mahdollista tehdä hyviä suorituksia, ja näillä harrastusvuosilla keskinkertaiset SM-kisatulokset eivät enää jaksa kiinnostaa. 🙂 

Kisojen suhteen seuraavaksi on sitten vuorossa Zeppelin-hiihdot Kempeleessä viikon kuluttua. Jostainhan se pitää taas kisatauon jälkeen aloittaa, ja vähän pienemmät kansalliset kisat ovat ihan hyvä tilaisuus siihen. Pidemmällä tähtäimellä katse on jo suunnattu maalis-huhtikuun SM-hiihtoihin, joissa kilpaillaan meidän suosikkimatkoilla. Kontiolahdella hiihdetään maaliskuun viimeisenä viikonloppuna 5 ja 10km vapaalla ja viikkoa myöhemmin Ylitorniolla 30 ja 50km vapaata. Kontiolahdella hiihdetään myös viestit, jossa Inarin Yrityksen miehillä on mahdollista saada jalkeille varsin kilpailukykyinen joukkue. Etenkin Ainiovaaran viikonloppua odotamme kovasti, koska kisat käydään varmasti yhdellä Suomen hienoimmista kisaladuista!

Sitä ennen vuorossa on yksi kauden kokokohdista eli Pohjois-Norjan mestaruuskisat Tromssassa, ja tietenkin oman Saariselkä MTB Fatbiken järjestelyt hiihtolomien aikaan. Kesällekin on jo varmistunut ainakin Offroad Finnmark 300km ja suunnitelmissa mukana on myös Itävallan Alpentour Trophy.

Harjoitusolosuhteiden puolesta Saariselkä on pitänyt huolen siitä, että meillä on ollut erinomaiset olosuhteet palautella hiihtokuntoa sairastelun jälkeen. Lunta on tällä hetkellä enemmäin kuin tarpeeksi, ja ladut ovatkin olleet huikean hienossa kunnossa. On se mukavaa lähteä joka aamu treenaamaan, kun ladut on ajettu aamuisin jo ennen kahdeksaa. Tähän aikaan vuodesta latujakin alkaa olla auki jo sen verran paljon, että ihan samaa reittiä ei tarvitse joka aamu hiihtää. Tähän kun vielä lisää huikeat läskipyöräilyreitit, niin olosuhteista ei ainakaan jää tämä homma kiinni.. 🙂 Myös säät ovat tarjonneet vuodenaikaan nähden huikeat treenipuitteet. Yleensähän tammi-helmikuun vaihteessa paukkuu talven kylmimmät kelit, mutta viime päivinä ollaan saatu harjoitella täydellisessä talvikelissä, kun pakkanen on liikkunut -5 ja -15 asteen välillä.

Kovempia harjoituksia on mukava käydä tekemässä -99 SM-hiihtojen laduilla Juutuanvaarassa. Kun käy säännöllisesti hiihtämässä Inarissa, niin varmistaa sen, ettei missään kisoissa ikinä nousut tunnu jyrkiltä tai pitkiltä. 🙂 Isot kiitokset Saariselän ja Juutuanvaaran latuhuollolle siitä, että saadaan harjoitella säännöllisesti Suomen parhaissa hiihto-olosuhteissa! 🙂

 

Saariselän treenikelit on olleet viimeaikoina kohdillaan!

 

Näillä mietteillä uuteen nousuun! 🙂

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: