Saariselkä MTB Stages 2016 – Behind the scenes

Elokuu meni nopeasti. Aika Offroad Finnmarkista Saariselkä MTB:hen oli ohi yhdessä hujauksessa.

Käytännössä koko elokuu meni Tiinan Offroad Finnmarkissa loukkaaman jalan paranteluun. Heti loukkaantumisen jälkeen meillä molemmilla oli varmaan oletuksena, että jalka paranisi paljon nopeampaa kuin se sitten loppujen lopuksi parani. Ensimmäiset 10 päivää meni vuorokauden ajasta riippuen joko sängyssä tai sohvalla makoillen. Tämän jälkeen ensimmäinen ”ulkoilu” oli autolla kaupassa käynti. Keppien kanssa kävellessä meni vähän yli 4vk, ja pyörän päälle Tiina pääsi 5vk onnettomuuden jälkeen. Arvatenkin Saariselkä MTB:n lähestyessä järjestelyitä ei yhtään auttanut se, että kisasihteeri oli liikkeissään suurin piirtein yhtä nopea kuin pihalla mönkivät kastemadot. Onneksi MTB-viikolla Tiina pääsi itse jo auton rattiin, mikä helpotti elämää huomattavasti.

Saariselkä MTB on meidän oma lapsi. Niille jotka ei ole seurannut meidän touhuja pidempään, voisi kertoa, että ilman meitä Saariselkä MTB:tä ei olisi olemassa. Ei ainakaan sellaisenaan kuin se nykyään on. Ollaan molemmat pyöritty näillä tuntureilla enemmän ja vähemmän vaahtosammutimen kokoisista asti. Suksilla, jalkaisin ja myöhemmin pyörällä. Reitit on tuttuja vuosien varrelta, ja aikalailla jokainen polkupätkä on tallustettu tai pyöriltelty läpi. Tapahtuman järjestäminen oli meillä jo vuosia sitten haaveena, mutta haaveen realisoitumiseen vaikutti merkittävästi se, kun Saariselän Keskusvaraamo lähti mukaan järjestämään tapahtumaa 2011. Alkuun tapahtuma oli yksipäiväinen, ja muutamana vuotena ajettiin kaksipäivästä tapahtumaa. Viimeiset kaksi vuotta tapahtuma on ollut nykymuodossaan kolmipäiväinen etappikisa.

 

Ratamestari hommissa, reitin purkua Ahopäällä

 

Saariselkä MTB:n reitit on 100% Reiman kädenjälkeä. Saariselällähän ei ole mitään merkittyä maastopyöräreittiverkostoa, joten reitit on pitänyt etsimällä etsiä maastosta. Alkuun on auttanut karttojen tutkiminen, ja jotain virikettä ovat antaneet myös Dominickin vanhat pyöräilyreitit. Tosin lähellekään kaikki alueen polut ei näy missään kartoilla, ja Dominickin reititeillekin ollaan löydetty useimmissa paikoissa paremmat reittilinjaukset. Sitten se loppu-urakka on sitä, että jokaikinen polku pitää käydä katsomassa pyörällä, ja ne polut joita ei kartoilla näy, pitää käydä etsimässä. Aika monta umpikujaa on matkalla ollut, mutta lopulta ne polkujen päät on saatu kohtamaan, ja aika kivoja reittejä ollaan omasta mielestämme suunniteltu. 🙂

Saariselkä MTB on meidän pienelle järjestelyporukalle suuri voimien ponnistus. Yksipäiväisenkin tapahtuman järjestelyissä on hommaa ihan kiitettävästi, joten kolmipäiväinen tapahtuma on melkoinen projekti. Reima aloitti kisareittien merkkaamisen suurinpiirten viikkoa ennen tapahtumaa. Merkattavaa on 150+ kilometriä, joten kyllähän siihen merkkaamiseen saa yksi mies tehdä viikon ympäripyöreitä päiviä. Maastoon ”upposi” tälle matkalle 5km merkkausnauhaa, leikkimökin kokoinen kasa merkkaustikkuja, n. 300 nuoli ja muuta merkkiä, muutama purkki spraymaalia, ja lisäksihän siellä on ennestään parisataa kiinteää reittimerkkiä. Se on satavarmaa, että aina joku valittaa merkkauksesta. Jos haluaisi merkata niin, että kitinää ei kuuluisi ollenkaan, niin sitten varmaan pitäisi vetää sulkunauhaa kahen puolen reittiä koko matkan. Kuuden vuoden kokemuksella voi todeta, että niin se vain menee..:D

Yhtä selvää on, että kaikki ei ikinä mene niinkuin Strömsössä. Keskiviikkona kun merkkaukset alkoi olla loppusuoralla, Reimalla tipahti mönkijänkärry keskelle suota Kaunispään ja Urupään välillä. Lähemmän tarkastelun perusteella ilmeni, että peräkoukku oli irronnut niin, että peräkoukun kiinnityspultit oli leikkaantunut poikki. No eihän siinä mitään, mönkijä kärrylle ja Ivaloon korjattavaksi. Onneksi homma hoitui Ivalon Tarvike Centerissä nopeasti, ja mönkkäri saatiin takaisin käyttöön jo torstaina aamupäivällä. Kiitos muuten vielä Tapsalle Yamahalle! Tällaisten reittimäärien merkkaaminen ei ikinä olisi mahdollista ilman hyvää työvälinettä!

 

Yksi suosikki kuva 2016 Saariselkä MTB:stä 🙂 Pirun kylmää ja märkää, mutta hymy ei hyydy!

 

Sillä aikaa kun Reima merkkasi reittejä, Tiina hoiti kisakonttorin hommia ja muita käytännön järjestelyitä. Sitäkin hommaa riittää ihan kivasti. Lupia pitää hakea ELY-keskukselta, Inarin kunnalta, Pelastuslaitokselta ja poliisilta. Pitää lainailla tavaroita pitkin lääniä ja yrittää kasata talkooporukkaa. Jotain pitäisi vielä pyöräilijöille haalia palkinnoiksikin. Kisaviikolla sähköpostia tipahteli koko ajan ja puhelinkin soi ihan riittävästi. Isot kiitokset erityisesti Keskusvaraamon Ninalle ja Evoken Tuomakselle alias Mehumiehelle SUURESTA avusta tapahtuman valmisteluissa! Tuomas teki kyllä melkoisia talkootunteja koko viikon, eli KIITOS! 🙂

Jollain ihmeellä kaikki oli kuitenkin taas valmista perjantaina klo 12 lähdön hetkellä. On ollut ilo seurata kuinka vuosi vuodelta isompi määrä pyöräilijöitä on ryhmittynyt Saariselkä MTB:n lähtöviivan taakse ja lähtenyt valloittamaan meidän kotituntureita. Täytyy myöntää, että kyllähän se oli mukava katsoa perjantaina kun ennätysmäärä pyöräilijöitä lähti jonossa kohti Kaunispäätä! Ollaan puhuttu tästä aiemminkin, ja kyllähän siitä saa olla ylpeä mitä ollaan saatu aikaiseksi! Jokainen pyöräilijä ja huoltaja oli täällä MTB-viikonloppuna sen takia, että me ollaan joskus alettu tätä touhuamaan. Pienestä ollaan lähdetty ja kohtalaisen pitkälle ollaan jo päästy! 🙂 Norjan kisareissuilta ollaan opittu paljon, ja yksi tärkeä oppi on se, että omista saavutuksistaan pitää ja saa olla ylpeä! Eihän tämä vielä mikään Birken ole, mutta rohki hyvä tapahtuma kuitenkin. 🙂

 

Otto Ponton älyttömän hieno otos Kulmakurusta

 

Jos Saariselkä MTB:n alusviikko on yleensä kiireistä aikaa, niin itse kisapäivät on sitten vielä ihan eri juttu. 🙂 Jälkikäteen voi todeta, että kyllä ihminen jaksaa yllättävän paljon nukkumatta ja syömättä.. Kyllä ne kolme kisapäivää meni meillä aikalailla Evoken ja mustan kahvin voimalla, mutta hyvin sitä on ehtinyt nukkua ja syödä syyskuussakin. 😀 Aamulla herätyskello soi joka aamu klo 5.00 ja liikenteessä oltiin ennen kuutta. Reima ajoi joka aamu päivän kisareitin läpi mönkijällä ja tarkisti, että kaikki merkinnät oli paikallaan. Myös viimeiset teiden sulut tehtiin vasta aamulla, koska tuuli ja porot yleensä kyllä rikkoo varsinkin tunturissa sulkunauhat. Tiina tuli aamuisin Viljamin kanssa valmistelemaan kisakonttoria, huoltopisteiden eväitä jne.

Sunnuntaita lukuunottamatta Reima ei ehtinyt takaisin reittien merkkauksesta ennen päivän lähtöä. Sunnuntaina taisikin olla ihan ihka ensimmäinen kerta, kun Reima ehti näkemään Saariselkä MTB:n lähdön! Lähdön jälkeen Reiman pitikin sitten lähteä ajamaan mönkijällä viimeisenä ajavien perään varmistamaan, että kaikki pääsivät pois reitiltä. Reima myös purki jokaisen päivän kisareitin heti kisan jälkeen. Ainakin täällä Saariselällä saa kyllä heti kuulla asiasta, jos reittimerkit on vielä kisaa seuraavana päivänä maastossa. Eli parempi niin, että reitti on purettu heti kisapäivänä, niin kenenkään ei tarvitse pahoittaa mieltään.. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että Reimalle tuli esimerkiksi Kulmakurun päivänä sellaiset 130km mönkijän mittariin… Mutta eipähän tarvinnut lähteä enää maanantaina reittejä purkamaan.

Kisapäivät päättyivät meidän osalta palkintojen jakojen jälkeen, ja silloinkin aikaa meni helposti vielä puoleen yöhön sähköposteihin vastaillen ja kotisivuja + facebookkia päivitellen. Kyllähän se olo oli sitten sunnuntaina kisojen jälkeen väsynyt mutta onnellinen. Tapahtumaa seurannut viiko meni kuin krapulassa. Sitä tulee aika kaikkensa antanut olo, kun vuoden näkee jonkin asian eteen vaivaa, ja sitten yksi kaunis päivä se onkin ohi. Aikaa olisi vaikka muille jakaa, mutta mitään ei saa kuitenkaan aikaiseksi. 🙂 Onneksi Tiinan jalkakin alkoi olla kisojen jälkeen sillä mallilla, että Tiina pääsi pikku hiljaa maastoon. Ensin ulkoilemaan ja vähitellen kunnolla treenaamaan.

 

Syyskuussa meillä on ollut itsellä aikaa nauttia Saariselän hienoista reiteistä 🙂

 

Kaikki meni loppuviimein ihan hyvin, ja oli mukavaa saada positiivista palautetta varsinkin reiteistä. Siitähän tämä tapahtuma on kuitenkin alun perin saanut alkunsa – siitä että halutaan näyttää näitä meidän älyttömän hienoja polkuja ja maisemia muille pyöräilijöille. Vaikka kisaviikko on meille itselle tosi rankka, niin ei tätä silti mihinkään vaihtaisi! Älyttömän siistiä tehdä tällaista juttua, josta itse tykkää, ja nähdä sen kehittymisen vuosi vuodelta! Ensi vuotta odotellaankin jo innolla! Nyt näyttäisi melko vahvasti siltä, että UKK-puisto on vihdoin ja viimein aukenemassa maastopyöräilylle ensi kesänä! Jos puistossa pyöräily toteutuu niin voidaan kyllä luvata, että sieltä tulee reiteille ihan järkyttävän hienoja polkupätkiä ja maisemia! 🙂

Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille tapahtuman järjestymiseen myötävaikuttaneille! Kiitos talkoolaisille, joista useat ovat olleet mukana ihan alusta asti! Ketään ei liene tässä tarpeellista erikseen mainita, sillä kaikkien panos on ollut tärkeä! Kiitos myös kaikille tärkeille yhteistyökumppaneille! Ja tottakai kiitos kaikille osallistujille! Oli tosi kiva nähdä teidät kaikki täällä, ja tervetuloa takaisin ensi vuonna 25.-27.8.! 🙂 PS. Jokainen kolme päivää maaliin ajanut on kyllä ansainnut olantaputukset! Hienosti vedätte! 🙂

 

 T: Mr and Mrs Saariselkä MTB 🙂

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: