Tahko fiasko

Kylläpä aika kuluu kauheaa vauhtia! Tahkosta on jo kuukausi aikaa ja vasta nyt saadaan aikaiseksi kirjoitettua siitä mitään.

Alpentourin jälkeen alettiin aika nopeasti suunnittelemaan uutta kisareissua. Pohjois-Suomessa ja Finnmarkissakaan ei ollut tarjolla mitään hyviä maastokisoja. Valinta käytiinkin Onroad Finnmark maantiekisan ja Tahkon 120km:n välillä. Päätettiin lähteä Tahkolle, vaikka tiedossa oli ettei valmistautuminen tule olemaan kovinkaan hyvä.

Reissuun lähdettiin torstaina aamupäivällä ja ajettiin oikeastaan yhdeltä istumalta Joensuuhun, jossa oltiin melko myöhään illalla. Matkalla nähtiin muuten ensimmäistä kertaa elämässä karhu vapaana luonnossa! Lapin mettiä on saanut samoilla vuosikausia näkemättä karhua ja sitten sellaisen näkee autosta kuutostiellä.. 🙂

Perjantai meni aikalailla voimia keräillessä pitkän autoilupäivän jäljiltä, ja käytiin lyhyt lenkki pyörittelemässä jalkoja Pärnävaaran maastoissa Liperissä. Melkolailla hienoja metsäpolkuja onnistuttiinkin löytämään ihan täydellä hakuammunnalla.

Kisa-aamuna herätyskello soi 05.00, ja autossa oltiinkin jo hyvissä ajoin ennen kuutta. Aika järjenköyhä kisa-aamun valmistautuminen näin jälkikäteen ajateltuna, mutta helppohan se on jälkiviisastella. 😀 Ennen kisaa ei keritty muuta kuin hakea numerot kisakansliasta ja laittaa pyörät kisakuntoon. Jännittämiseen saati sitten verryttelyyn ei jäänyt aikaa, ja itse asiassa huomattiin matkalla, että eipä me reitistäkään tiedetty oikeastaa mitään. Alussa oli kuulemma 15km tietä, lopussa joku hurrrja El Granden nousu ja loppulasku, ja välillä joku Kinahmi, joka oli vissiin nousu. Kaikenlaista itse tapahtumasta ja reitistä on tietenkin vuosien varrella kuullut, mutta mitään kokonaiskuvaa ei ollut kummallekaan reitistä muodostunut.

 

Ennen lähtöä vielä semisti hymyilytti..

 

No ei muuta kuin viivalle ja paukusta matkaan. Alkumatkasta vauhti oli hiljaista, mikä aiheutti jos jonkinmoista sähläystä porukassa. Molemmat jäi heti alkumatkasta ajelemaan liian hitaisiin porukoihin, ja Tiinan toinen juomapulloteline meni rikki heti ensimmäisellä polulla. Hyvä alku..

Melko pian ensimmäisillä poluilla Reima huomasi, että kipeä selkä jatkoi aikalailla siitä, mihin Alpentourilla jäi. Selkäkipu vei kaiken voiman pois jaloista ja meno oli vaikeaa niin alamäkeen kuin ylämäkeenkin. Homma meni ihan ajeluksi ja matka jäikin kesken ensimmäisen kierroksen jälkeen. Kotiläksyksi kuukausi keskivartalojumppaa.

Tiinan kisa sujui alkumatkasta vähän paremmin kuin Reimalla, joskin jano tuli aika nopeasti toisen juomapullon tiputtamisen jälkeen. Vauhti oli koko ajan pikkusen liian mukavaa, mutta kovempaakaan ei uskaltanut mennä. 120km matka aiheutti vähän turhaa kunnioitusta, ja kovempaa olisi pitänyt uskaltaa ajaa paukusta lähtien. Jossain 1,5h ajon jälkeen ilma alkoi lämpenemään aika reilusti ja olo muuttui tukalaksi. Päänsärky alkoi ensimmäisen kierroksen loppupuolella ja toisen kierroksen alkupuolella nesteet ei enää pysynyt sisällä. Siinä ei sitten enää ole kauhean paljon tehtävissä, kun lämmintä on +25 ja juoma ei pysy sisällä. Ei auttanut kun kääntyä takaisin autolle häntä koipien välissä. Harmitusta lisäsi sen, kun autolla kuuli, että oman sarjan kärki oli mennyt alle 2min Tiinan edellä.

Tahkon fiaskosta tarttui takataskuun ainakin sellainen oppi, ettei vähänkään isompiin kisoihin kannata lähteä ihan onnettomalla valmistautumisella. Pelkästään sillä, että reitti oli tuntematon, otti takkiiin jokaisessa laskussa. Kun ei tiennyt, mitä oli odotettavissa, piti jokainen lasku ottaa varman päälle. Siitäkään ei varmaan olisi ollut haittaa, jos olisi vähän ehtinyt verryttelemään. 😀

Jos jotenkin pitää Tahkoa ensikertalaisena kommentoida, niin se onnistui reitin osalta yllättämään meidät hienoisesti positiivisesti. Tosin odotukset eivät olleet kauhean korkealla.´Tahkostahan kuulee kauheasti kaikenlaista, ja kuulemamme perusteella kuvaksi oli muodostunut se, että se on varsin tyypillinen suomalainen mörköpolkumaratoni. Siihen nähden reitti oli yllätävänkin ajettava. Tosin El Grande ei ollut todellisuudessa yhtään grande, eikä loppulaskukaan ollut mitenkään hurja. 😀 Sitä täytyy tietenkin ihmetellä, että mikä vetää vuosi toisensa jälkeen suomalaisen perusmaastopyörälijän tunkkaamaan jonossa Tahkon poluille? Todellisuus on kuitenkin se, että suurin osa osallistujista kävelee ylämäkeen, alamäkeen ja osa myös tasaisella. 🙂 Itse kun on tykästynyt enemmän pyörällä ajamiseen kuin sen työntämiseen.. 😉

Tahkon jälkeen on sitten pitänyt kiirettä. Kiireistä on pitänyt huolta työt, treenit, muutto ja HILLAHULLUUS! Muutto alkaakin olla nyt aikalailla taakse jäänyttä elämää, ja hillahulluuden seurauksena pakastetta täyttää n. 50 litraa hillaa. Hillahulluus on ollut tänä vuonna jopa niin akuutti, että ollaan käyty parina iltana (yönä) Tiinan iltavuoron jälkeen hillassa. On kyllä ollut aivan järkyttävän hienoa nauttia viimeisistä keskiyön auringoista poimimalla hilloja. Päivärytmihän siinä on mennyt aikalailla sekaisin, mutta on se sen arvoista, kun saa pitkän talven syödä itse poimittuja marjoja. Ja kyllähän hillastus käy tosi hyvin palauttavasta treenistä. Lisäksi on ollut jotenkin sellainen olo, että jotenkin näistä lämpimistä valoisista öistä pitää nauttia. Sitä kuitenkin kestää niin lyhyen aikaa vuodesta!

 

Maisemia hillahullujen keskiyön retkiltä osa1…

…ja osa2..

 

Yövalvominen on ollut myös ihan hyvää valmistautumista tällä viikolla koittavaan Offroad Finnmarkiin, jossa pitää pyöräillä koko yön yli. Offroadia varten tehtiin myös yksi spesiaaliharjoitus. Ajettiin yhteen putkeen kaikki Saariselkä MTB reitit, joiden yhteispituus on aika tarkasti 150km. Aikaa tähän lenkkiin kului n. 12h.

 

Maisemia 12h pyörälenkiltä, Kulmakurussa on aina hienoa! 🙂

 

Nyt meillä onkin sitte edessä kaksi viikkoa koko pyöräilykauden lempparikisoja. Ensin koko kesän kohokohta Offroad Finnmark ja viikkoa myöhemmin jo perinteeksi muodostunut Lavkarittet.

 

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: