Loppukauden kisoja

Kylläpä hiihtokausi meni taas nopeasti! Siis uskomattoman nopeasti!

Viimeisetkin kisat on käyty, ja kisakausi on ihan virallisestikin ohi Suomessa. Kaksi viimeistä kisaviikonloppua hiihdettiin Posion Pentik hiihdoissa ja Inarin Kultapullokisoissa.

Posíon kisoihin meillä oli vähintäänkin mielenkiintoinen valmistautuminen. Ollaan jo pitkään puhuttu, että Saariselkä tarvitsisi sporttisia hiihto- ja fatbikekuvia markkinointikäyttöön. Pentikiä ennen viikolla kelit sitten alkoivat olla sillä mallilla, että kuvaukset sovittiin torstaille. Vedettiinkin torstaina oikein kiva kuuden tunnin setti kuvauksia kantohangilla, ja kuvista tuli oikein hienoja. Koska meillä ei ole mitään kuvia loppukauden kisoista, kaikki tämän päivityksen kuvat ovat Otto Ponton ottamia kuvia näistä kuvauksista.

 

© Otto Ponto

 

No ei siinä mitään. Kesken kuvauksien tuli soitto, että kuvaukset jatkuisi heti torstaina iltapäivällä, mutta vähän eri merkeissä. Tiinan työnantaja Saariselän Keskusvaraamo ja Ski Saariselkä lähtivät mukaan kuvaamaan ensi talveksi Elixir-jaksoja Saariselän maisemissa. Torstaina kuvaukset jatkuivat kahdeksaan illalla ja perjantaina vedettiin 12 tuntinen kuvauspäivä muun muassa läskipyöräilyn merkeissä. Kuvauspäivän jälkeen ajettiin Sodankylään yöksi ja perillä oltiin 11 jälkeen illalla. Ei ehkä ihan optimaalinen valmistautuminen kisaan, mutta näköjään tällaisellakin valmistautumisella voi kilpaa hiihtää.

Itse kisa meni Tiinalla kuitenkin ihan kohtuu hyvin siihen nähden, että takki oli kyllä jo lähtiessä ihan tyhjä ja energiat täysin nollissa. Onneksi matka oli lyhyt, koska yhtään pitempäänkään ei olisi kyllä jaksanut hiihtää. 🙂 Toinen sija, 1,7s voittajalle hävinneenä maistui kuitenkin ihan vähän karvaalle tällaisella valmistautumisella. Jos ylipäänsä pystyi hiihtämään, niin varmaan olisi päässyt vajaat kaksi sekuntia kovempaakin. Reiman hiihto lähti rivakasti käyntiin, mutta tällä kertaa lähtö oli ehkä vähän turhankin rivakka. Alkumatkan kärkipaikka vaihtui lopulta neljänteen sijaan. Liukas jääkeli ja tasainen latu ei kyllä ole ennenkään suosinut Reimaa, mutta vähän vaisu fiilis hiihdosta kuitenkin jäi.

 

© Otto Ponto

 

Inarin kisoja odoteltiin kuitenkin innolla, etenkin lauantain Rajaseutuhiihtoa. Nykyisin Suomessa pääsee aivan liian harvoin hiihtämään kunnollisilla FIS-säännöt täyttävillä laduilla, joten oli kyllä kauden lopuksi aivan mahtava päästä vielä kerran hiihtämään Juutuanvaaran kisavitonen. Suomen paras ja hauskin kisalatu, edelleen. Viisi tähteä! 🙂 Tänä vuonna Inariin ei tullut perinteistä ”Kultapullokisakeliä” eli litimärkää vesikeliä vaan kisat hiihdettiin tosi liukkaassa kelissä.

Naisten sarjassa oli molempina päivinä aika selvät sävelet. Anne vie ja taisainen loppuporukka hiihtää muista sijoista. Näin myös tapahtui ja Tiina onnistui molempina päivinä nappaamaan kakkossijan. Lauantain hiihtoa kohtaan Tiinalla oli isot odotukset, mutta oman tuntemuksen tasolla Tiina ei kuitenkaan päässyt sellaiseen suoritukseen mitä toivoi. Tasaisilla osuuksilla porukka hiihti aika tasaista vauhtia, mutta Juutuanvaaran pitkissä nousuissa Tiina pystyi erottumaan kisassa selväksi kakkoseksi. Hopea tietenkin kelpasi, mutta olisi ollut kiva saada vielä kauden lopuksi huippufiilis nousujen hiihtämiseen. Sellaista ei irronnut kropasta lauantaina, mutta tällä kertaa vähempikin riitti. 

Sunnuntain kisasta olikin tulossa sitten tiukempi otatus ja Tiinan lähtökohta kisaan oli, että ratkaisut (kakkossijan suhteen) pitää tehdä matkalla, koska maalisuoralla melkeinpä jokainen kisakumppaneista olisi vahvempi. 😀 Lähtö meni huonosti ja ensimmäisellä kilometrillä piti tehdä monta ohitusta, jotta ensimmäisen kierroksen laskuun pääsi lähtemään kolmantena. Suksi luisti (taas) hyvin, ja laskun alla Tiina oli toisena. Stadionalueella alkoi kuulostaa siltä, että takana tulijoiden äänet alkoi loittonemaan. Taktiikaksi muodostuikin vain yrittää tehdä ennen stadionin laskua mahdollisimman iso ero taakse päin, ettei stadionille tarvitse tulla porukassa. Taktiikka onnistui tällä kertaa hyvin, ja Tiina ylitti maaliviivan kakkosena niukasti ennen kolmanneksi sijoittunutta. Kaksi kakkossijaa oli kaikki mitä Inarin kisoista oli tällä kertaa otettavissa, sillä Anne hiihtää meihin kansallisen tason tyttöihin verratuna ihan omaa vauhtiaan.

 

 © Otto Ponto

 

Reiman lauantain kisa lähti liikkeelle varovaisemmin kuin viikkoa aiemmin Posiolla. Ensimmäinen kierros menikin hyvin, mutta toisella kierroksella alkanut sakea lumisade hidasti menoa reilusti. Reima hiihti toisella kierroksella ensimmäisenä, joten edessä oli viisi kilometriä umpista latua. Loppupään hiihtäjät hyötyivät varmasti vähän lumisateesta, mutta tuloksena oli kuitenkin toinen sija. Fiilis hiihtämisestä oli vähän samantyylinen kuin Tiinallakin. Tasaista vauhtia pääsi eteenpäin, mutta oikein hyvää tunnetta hiihtämiseen ei löytynyt.

Miehissä oli sunnuntain kisaan ihan päinvastainen lähtökohta kuin naisilla. Helpolla ladulla ja nopealla kelillä mahdollisia voittajia oli useita. Kisa olikin ihan viimeisille kierroksille asti tosi tasainen, ja matkavauhti pysyi lähes loppuun asti melko leppoisana. Lopputuloksissa Reima löytyi neljänneltä sijalta. Lähdöt eivät vain yksinkertaisesti riittäneet tällä kertaa parempaan, vaikka hiihtäminen ei tuntunutkaan missään. Reimahan on pari kertaa tälläkin tasaisella ja helpolla ladulla Kultapullokisat onnistunut voittamaan, mutta molemmilla kerroilla keli on ollut perinteinen oikein hidas ja pehmeä sohjokeli.

Kauden loppuyhteenvetona voi todeta, että liian paljon tuli sairastettua kauden aikana ja se näkyi kyllä hiihdoissa. Lokakuun ja toukokuun välillä oltiin molemmat kipeänä yli 9 viikkoa. Etenkin joulun jälkeen sairastettu yli kolme viikkoa kestänyt flunssa pilasi käytännössä kaikki tammikuun kisat ja siinä mukana meni myös Imatran SM-hiihdot. Kestävyysurheilijan ei yksinkertaisesti kestä olla näin paljon kipeänä, ainakaan jos keuhkot ei ole muutenkaan ihan täydessä iskussa. Astmaatikon keuhkojen toipuminen täyteen iskuun tuollaisen kovan hengitystieinfektion jälkeen kestää viikkoja, jopa kuukausia. Etenkin Reiman suorituksiin sairastaminen vaikutti koko kauden ajan. Erityisen suuren loven suorituskykyyn teki tammikuun pitkä sairastelujakso, jota pahensi ennestään samalle ajalle sattunut pakkasjakso. Tammi-helmikuussa jäi aivan liian monta tärkeää tehoharjoitusta hiihtämättä.

 

 © Otto Ponto

 

Tämän suurempaa analyysiä tämä kausi ei tarvitse. Jos nämä sairastelut olisi jäänyt sairastamatta, olisivat kisasuoritukset voineet olla vähän erilaisia. Sairaskertomus huomioituna pitää olla tyytyväinen, että kauteen mahtui molemmilla muutamia hyviä hiihtoja. Ensi kaudella siis tavoite numero yksi on pysyä terveenä. Tästä voi päätellä, että uusi kausi on meidänkin osalta alkamassa, ensin tietenkin pyörän päällä ja syksyllä jatketaan suksilla. Me ollaan siitä onnellisessa asemassa, että meidän ei tarvitse tämän hetkisessä tilanteessa pohtia uran jatkoa taloudellisesta näkökulmasta. Opiskelut on opiskeltu, ja ihan hyvät paperit on molemmilla jäänyt taskuun. Pystymme rahoittamaan elämän ja urheilun pääasiassa palkkatyön tuloilla, ja työn ja urheilun yhteensovittaminen onnistuu tarpeeksi hyvin. Eihän tämä tietenkään urheilemisen kannalta ole ideaalitilanne. Tilanne on kuitenkin sellainen, että urheilua pystyy talouden puolesta jatkamaan tällä systeemillä niin kauan kuin motivaatiota kilpaurheiluun riittää.

 

 © Otto Ponto

 

Onneksi lumet lähtee nyt ennennäkemättömällä vauhdilla, ja pian päästään pyöräilemään täällä Saariselälläkin lumettomassa maastossa. Seuraava tavoite meillä on Alpentour Trophy, nelipäiväinen maastopyöräily etappikisa Itävallassa. 33 päivää aikaa virittää jalat vuorikiipeilymoodille! 🙂 Itävallasta kotiutumisen jälkeen uuteen taloon muutto alkaakin olla jo sitten oikeasti todella lähellä.

 

© Otto Ponto

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: