Tyhjä arpa

Viime viikonloppuna hiihdettiin SM-kisoissa Imatralla, ja siitä reissusta ei kyllä paljon jäänyt käteen. Tyhjä arpa niin sanotusti.

Jälkeen päin voisi kyllä sanoa, että paska reissu mutta tulipa tehtyä. Reissuun mahtui arviolta 2000km autoilua, jota vastaan hiihdettiin vähän reipas 30km kilpaa. Eihän siinä autoilussa muuten mitään pahaa ole, mutta jos hiihdot ei mene edes vähän sinne päin, niin kyllähän se turhauttaa. Kotimatkan alkupuoliskolla kyllä mietti jonkun tovin, että mitähän järkeä näissä reissuissa on.. Noh kotiin kuitenkin päästiin, ja pää kallistui omaan tyynyyn noin viiden maissa aamuyöstä. Muutaman tunnin yöunien jälkeen olikin sitten aika lähteä töihin.

Eli eihän ne hiihdot Imatralla mennyt niin kuin piti. Vaikkei odotukset olleet sairastelujen jälkeen järin suuret, niin onnistuttiin kyllä vielä alittamaan ne vähätkin odotukset. Syystä tai toisesta kulku oli kyllä molemmilla melko onnetonta. Varmasti tammikuun alun pitkä sairastelu ja vielä pitempi pakkasjakso vaikuttivat asiaan. Eipähän tammikuulle todellisuudessa kovinkaan montaa hiihtotreeniä pikkusuksilla mahtunut. Pääasiassa terveenä olessa harjoittelu on ollut metsäsuksihiihtoa, läskipyöräilyä, sisäpyöräilyä ja saliharjoittelua. Oikeasti terveenä tehtyjä tehoharjoituksia ei tammikuulle kertynyt kyllä montaa eikä tehoharjoituksia ylipäänsä lähellekään sitä määrää mitä olisi pitänyt pystyä tekemään. Lisäksi tietenkin hiihtovireeseen vaikuttaa se, että joulun jälkeen ollaan hiihdetty täällä ihan älyttömän hitaissa nitinati pakkaskeleissä. Yleensä niinä päivinä kun pakkasta on ollut alle -20 astetta, taivaalta on satanut ihanan liukasta pakkashöttyrälunta. Ei se varmaan sitten ole ihme, ettei oikein osaa liu’utella liukkaalla jääladulla, kun on kuukauden juossut sukset jalassa tuhkalumella.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että aika turha reissu tuli heitettyä ja ilmankin sitä olisi kyllä voinut elää.. Toisaalta vaikka miesten viesti ei mennyt lähellekään viime vuoden tapaan tai tavoitteiden mukaisesti, niin kyllä SM-viestissä pelkkä mukana olokin on jo arvo itsessään. Siinä mielessä reissu oli paikallaan.

Vaikka olosuhteet on kaikille samat, pitää kyllä vähän kommentoida myös SM-kisojen puitteita. Hienon uuden stadionin olivat Imatralle rakentaneet katsomoineen kaikkineen. Uusi stadioni mahdollisti myös sen, että vanhalta SM-ladulta tuttua kilometrin tasamaata ei tarvinnut hiihtää ees taas kisaladulla. Siitä tosiasiasta ei kuitenkaan päästäne mihinkään, että ladut olivat ihan reippaasti alimittaiset ja täyttivät vain nippa nappa (jos täyttivät ollenkaan) FIS-säännöt. Kyllähän tuommoinen 30m korkeusero on aika vähän kuitenkin tämän tason kisoihin.. Vertailuna nyt heitettäköön Inarin Juutuanvaara, jossa vitosella on vähän vajaa 80m korkeuseroa.. Kuten todettu latu on kaikille sama, mutta kyllä sitä toivoisi vielä pääsevänsä joskus hiihtämään SM-kisoja Juutuanvaaran tapaiselle ladulle.

Viikonlopun hyvä anti oli se, että ”suksilotto” osui aika hyvin kohdalleen ja meillä on selvästikin aika hyviä suksia pakassa. Lotosta voi puhua, koska me ei olla päästy testaamaan suksia tänä vuonna kertaakaan Imatran tapaisissa olosuhteissa. Eipä täällä ole ollut kosteaa tai jäistä keliä kertaakaan sen jälkeen, kun ensimmäinen osa tykkiladusta päästiin avaamaan marraskuussa. Kun voitelukin onnistui aika hyvin kohdalleen, saimme hiihtää ihan kilpailukykyisillä suksilla. Se olisi vielä tästä yhstälöstä puuttunut, että olisi huonossa kunnossa joutunut hiihtämään huonolla suksella.

Joku pieni mielenvikaisuus ja muistin heikkous meitä molempia ilmeisesti vaivaa, kun jo parin päivän päästä ollaan taas pakkaamassa auton täyteen ja lähössä reissun päälle. Tällä kertaa Vuokattiin, jossa Reima hiihtää Masters World cupia sunnuntaina ja maanantaina. Tiinalle on luvassa huoltajan pesti, sillä näihin karkeloihin ei Tiinalla riitä ikä.. 🙂

 

 

Onneksi mieltä on jo kovasti piristänyt Saariselälläkin lauhtunut sää ja upean talviset hiihtokelit. Eiköhän se hiihtovauhtikin ala löytyä, kun pääsee näin mahtavissa olosuhteissa tekemään treenejä! Mieli ainakin kirkastuu heti kun pääsee ladulle, joten eiköhän se kroppakin pian piristy!

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: