Ensilumen kuulumisia

Edellisen päivityksen jälkeen sitkaan pitkään jatkunut syksy on vaihtunut yskähdellen talveksi ja ensimmäiset kisatkin on jo käyty.

Meidän muisti ei riitä siihen, että muistettaisiin koska viimeksi Saariselällä on päästy hiihtämään vasta marraskuun puolella. Vaikka lunta satoi maahan jo lokakuun alkupuolella, se sulasi muutaman kerran pois vain sataakseen maahan taas uudelleen. Pakkasta oli melkeinpä yötä päivää, mutta korkeintaan -2 astetta, joten tykityksestä ei tullut oikein mitään. Loppuviimein ensimmäinen osa ensilumen ladusta saatiin auki 7.11. ja siitä asti ollaan päästy hiihtämään. Edelliseen kirjoitukseen viitaten tänä vuonna säilölumesta olisi todellakin ollut iloa, ja paljon. 🙂 Lumen olisi hyvillä mielin voinut levittää jo vaikka 3.10, koska sen jälkeen ei ollut kovinkaan monta oikeasti lämmintä päivää. Mahtavia nollakelejä ja pikkupakkasia olisi ollut hiihtoon sitäkin enemmän. Mutta se siitä.. Jossittelu on aina kivaa..

Hiihtopäiviin ja -kilometreihin nähden Saariselän FIS-kisat tulivat vastaan aivan liian aikaisin, ja suoraan sanottuna niissä ei olisi ollut mitään järkeä hiihtää. Marraskuun kisoissa ero maajoukkuehiihtäjiin on meidän tapauksessa aina suurimmillaan, sillä (eri maiden) maajoukkueet treenaavat lokakuusta (jopa syyskuusta) alkaen jäätiköillä lumilla. Onhan se hiihtotuntuma vähän eri jos on saanut pari kuukautta treenata lumilla, verrattuna siihen että ehtii hätäsesti pari sataa kilometriä hiihtämään… Mutta niistä kisoista ei siis ole sen enempää kerrottavaa. Tiina hiihti taustoihin nähden varsin kohtuullisesti ja Reima enemmänkin odotusten mukaan, eli todella huonosti. Ehkä tärkein anti kisoista oli se, että Saariselän olosuhteet olivat kisoja ennen ja niiden aikaa huippuluokkaa, ja oli kiva kuulla kun maailman huiput kehuivat meidän kotilatuja..

 

Olisko tää se #winterwonderland?

 

Vähän ennen FIS-kisoja luonnonlumi pelasti meidät sopivasti, ja latuverkosto piteni Kiilopään ja Kakslauttasen suuntaan. Kyllä se vain aina vie hiihtoa huimasti eteenpäin, kun pääsee hiihtämään pidempiä latuja. Lyhyiden pätkälatujen kiertäminen ei vain sovi meille, ei sitten yhtään. Ollaan monesti mietitty, että jos jouduttaisiin pakosta asumaan jollain paikkakunnalla, jossa ei ole kunnon talvea, oltaisiin varmaan jo aikaa sitten tehty lajivalinta toisin. Rovaniemen aika oli jo melko tuskaa, kun siellä joutui joka vuosi jouluun asti hiihtämään pelkkää tykki/säilölumilatua.

 

Tätä Saariselkä on tarjoillut viime aikoina: aamutuimaan koskemattomat rautatieladut..

 

Viimeisen parin viikon aikana ollaankin saatu jo vähän hiihdosta kiinni, joskin päivien väliset vaihtelut on aika isoja. Viime viikonloppuna kävimme juhlistamassa itsenäisyyspäivää kilpailemalla Norjan puolella. Karasjoella oli varsin hyvät luonnonlumiolosuhteet, ja vaikka vitosen kisalatua ei päästy hiihtämään, oli ihan riittävän rankka 3km latu kierrettävänä. Väkeä oli paikalla ihan mukavasti, ja mukava oli taas käydä Norjan puolella kisoissa. Kummallakaan ei ollut mitään lentoa tarjolla, mutta varmasti teki ihan hyvää käydä ihan oikeissa kisoissa. Kotiin tuomisina oli Tiinalla voitto ja Reimalla kakkossija.

 

Välillä ollaan käyty ihan omaksi iloksi kolailemassa lunta mm. latutunneleihin, joihin lumi ei pääse satamaan..

 

Seuraavaksi urheilurintamalla olisi tiedossa Vuokatin Skandinavia cuppia ensi viikonloppuna. Tarkoituksena meillä on hiihtää pelkkä skeittimatka sunnuntaina. Suoraan sanottuna kyllä harmittaa taas lähteä täältä hyvistä olosuhteista (=talvesta) etelän suuntaan (=syksyyn), kun tietää että siellä olosuhteet tulee olemaan jotain muuta.. Mutta ilmeisesti tämä homma ei toimi niin, että koko ajan vain pysyttelisi täällä pohjoisessa, kun vissiinkin juuri se kilpaileminen on tässä se juju.. 🙂 Mitään suuria odotuksia meillä ei näistäkään kisoista ole. Edellisten viikon loppujen perusteella kun ei ole syytä pilvilinnoissa leijua. Täytyy vain uskoa siihen, että viikko viikolta homma lähtee sujumaan paremmin. Kyllähän se meillä itsellä oli tasan tarkkaan tiedossa, että jos vasta marraskuun alkupuolella pääsee harjoittelemaan suksille, niin ei se hetkessä lennoksi muutu. Ketuttaahan se silti, mutta pää kylmänä jatketaan.

 

Tässäpä viimeiset auringonsäteet Saariselällä kuukauteen. 🙂 Aurinko laski toistaiseksi viimeisen kerran lauantaina ja seuraavan kerran auringon paistetta on luvassa 8.1.

 

Elämän muillakin rintamilla on tapahtumaisillaan kaikkea jännää. 🙂 Osa tästä paljastuu myös täällä blogin puolella pian, mutta ei ihan vielä kuitenkaan… 🙂

 

 

 

 

 

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: