Syyskuulumisia

Syksy alkaa olla jo pitkällä, ja hiihtokausi lähestyy kovaa vauhtia.

Viime vuonna tähän aikaan hiihdettiin Saariselällä jo täyttä päätä, mutta tälle syksylle ei olla vielä päästy suksille. Heti lokakuun alussa meillä oli viikon verran lumi maassa ja lämpötilakin pysyi pakkasen puolella, mutta sää ei ollut kuitenkaan tarpeeksi kylmä, että oltaisiin päästy tykittämään lunta. Viime viikko olikin sitten sen verran lämmin ja sateinen, että kaikki lumi ehti sulamaan. Nyt näyttäisi sääennuste taas lumenteon kannalta paremmalta, mutta aika näyttää. Eihän sitä pysty etukäteen ennustamaan millaiseksi sää kehittyy. Mutta eipähän ole vuodet veljeksiä…

 

Rullahiihtoa Kaunispäällä ennen ensilumen satamista

 

Eipä siinä.. Ei meillä kyllä ihan valtavaa kiirettä ole lumille ollutkaan. Vuosi vuodelta hiihtokauden aloittaminen väkisin lyhyillä, ruuhkaisilla ja huonokuntoisilla säilölumiladuilla on alkanut vaikuttaa väkinäisemmältä. Mielessä on vielä hyvin se tunne, mikä meillä oli vielä viitisen kuukautta sitten toukokuun puolivälissä, kun lumet ei meinannut tänäkään keväänä millään sulaa ja latuhuoltoa olisi voinut helposti jatkaa toukokuun puolivälin yli. Olisi voinut… mutta ei jatkettu, koska ei täällä olisi ollut hiihtäjiä. Eikö kenenkään muun mielestä ole hieman outoa, että lumen säilöntään ja tykittämiseen käytetään Suomessa satoja tuhansia (miljooniakin?) euroja, jotta lokakuussa päästäisiin hiihtämään vesisateessa sohjoladulla. Toukokuussa sitä valkoista kultaa olisi sitten tarjolla ihan ilmaiseksi, mutta eipä se silloin enää ketään kiinnosta.. Mutta se siitä.. Ehkäpä tämäkin on talouskasvun ja työllisyyden näkökulmasta ihan hyvä asia. Voidaan hakea kaiken maailman projektirahoitusta ja palkata ihmisiä hankkeen vetäjiksi ja markkinointihenkilöiksi. Jokuhan tällä rahaa tekee, ja niin kauan kuin ihmiset ilomielin palvelusta maksaa, niin sehän on hyvä tilanne. 🙂

 

Sauvarinnettä lumisessa Iisakkipään rinteessä

 

Syyskuussa maraton SM-kisojen jälkeen alkanut ”pikkuflunssa” olikin sitten vähän sitkaampaa sorttia, ja ihan täysin paranemiseen meni kyllä useampi viikko. Onneksi samalla aikaa oli havaittavissa myös pientä henkistä lamaa, joten ainakin alkuun sairastelun osasi ottaa vähän kevyemmin. Nyt ollaan onneksi kummatkin taas päästy kunnolla treeneihin mukaan, eikä pitemmäksikään venynyt sairastelu ilmeisesti kuntoon niin kauheasti ehtinyt vaikuttaa.

 

Myös ensikauden uudet sukset ovat saapuneet, hyvältä vaikuttaa! Vielä kun pääsisi testaamaan!

 

Viikon maassa pysynyt ensilumi rajoitti treenivalikoimaa sen verran, että rullahiihtotreenit sai unohtaa. Vaikka lumi sulasi tässä välissä pois, ehti maa sen verran kylmäksi ettei rullahiihdosta tullut enää mitään. Onneksi syksyn pimeyttä tuli valaisemaan uudet treenikaverit, nimittäin ensi kauden sukset ja Konan Wo läskipyörät. Tämän syksyn ehdoton hitti on kyllä ollut läskipyöräily pimeässä otsalampun valossa! Kovemmat treenit ollaan tehty jalkaisin ja sauvarinteessä, ja kevyemmillä lenkeillä ollaan palauteltu jalkoja Wo:n satulassa. Aivan huippua hommaa! Pyörä kulkee mahtavasti lumella, jäällä, suolla ja oikeastaan ihan missä vain! Taas aukeaa ihan uusi maailma pyöräilyn parissa, ja tututkin polut näyttää pelkän otsalampun valossa ihan uusilta.

 

Läskipyöräilyä auringon paisteessa…

 

..ja lampun valossa..

 

Vaikka tässä on pitkä talvi vielä edessä, niin tulipa asetettua ensi kesällekin ensimmäiset tavoitteet. Ilmoittauduttiin ensimmäisten joukossa ensi kesän Offroad Finnmarkin 300km matkalle. Sen verran jäi hampaan koloon viime kesäistä, että ensi kesänä pitää käydä ottamassa revanssi Finnmarksviddasta! 🙂 Ensi vuonna meidät löytää sekasarjasta Team Bioracer Suomi nimellä!

Näillä miettein hiihtokelejä odotellen!

Tiina ja Reima

 

 

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: