MTB-kauden päätös

MTB-kisakausi tuli päätökseen meidän osalta reilu viikko sitten Valkeakoskella. Reissu oli pitkä ja raskas, mutta kotia päästiin. 🙂

Edellisessä kirjoituksessa toivottiin, että Rukan jälkeen oltaisiin saatu jalkoja vähän auki, mutta toisin kävi. Taisi jäädä ne vähätkin ajojalat jonnekin 1000km autoilulle Saariselän ja Valkeakosken välille. Perillä Valkeakoskella oltiin vasta torstaina puolenyön jälkeen, joten reilu 12 tuntia meni auton penkkiä kuluttaessa.

Perjantaina aamusta vettä tuli taivaan täydeltä, joten odoteltiin suosiolla iltapäivään ennen reittiin tutustumista. Noh, aivan sama sinänsä että läpimäräksi kastuttiin kuitenkin. Selväksi kävi, että kisareitti oli pirullisen liukas ja se sisälsi jonkun verran nopeaa uraa ja hyvin paljon hidasta semiteknistä möyrintäpolkua. Nousua oli vähän ja kaikki nousut olivat lyhyitä jyrkkiä kinkamia. Eli eipä juuri sellaista reittiä, mikä meitä kumpaakaan mitenkään imartelisi.

Kisassa tuntemukset oli molemmilla samanlaiset – lähtösuorasta lähtien oli tiedossa, että ei kulje mihinkään. Reiman kisa loppui jo heti alkumatkaan. Pikkupannutuksen jälkeen kun kulkua ei ollut mihinkään, oli kisa siinä. Tiina jäi heti alkumatkasta ajamaan yksin, kun naisten kolmen kärki karkasi jo ensimmäisessä ylämäessä, mutta toisaalta takaa tulleista ei ollut ajokavereiksi. Ainoa syy ajaa maaliin oli se, että kun Reima oli jo keskeyttänyt, ei kerta kaikkiaan vain kehdannut jättää kesken. Me ei todellakaan ajettu 2000km ihan vaan sen takia, että molemmat voi heittää kesken yhden kierroksen jälkeen. 😀

Lopussa Tiinan sijoitus oli neljäs, mutta se ei todellakaan ole niin hyvä miltä se voi kuulostaa lajia tuntemattoman korvaan. Jos hiihdon SM-kisoissa sijoittuisi neljänneksi naisten sarjassa, voisi olla varma että sinä päivänä on hiihtänyt hyvää kansainvälistä vauhtia. Tuon päivän suorituksella ei olisi irronnut hiihdon puolella sijoitusta edes 40 joukosta. Kansainvälisestä vauhdista ei kannata edes puhua. Mutta sinänsä kiva, jos sijoitus kuulostaa hyvältä. 😀

Tiinan maaliintulon jälkeen lähdimme aikalailla heti ajamaan kotia kohti. Onneksi ei tehty tätä(kään) asiaa itsellemme helpoksi, vaan olimme sopineet itsellemme seuraavalle päivälle klo 14 opastetun pyöräretken Kulmakuruun. Pääsimme lähtemään Valkeakoskelta vasta vähän ennen kuuta, joten meille jäi aikaa kotimatkaan 12h ja nukkumaankin ehti jokusen tunnin. 😀 Mutta siis Kulmakuruun! Ensimmäisen kerran ikinä teki vähän tiukkaa pysyä asiakkaan perässä (ainakin Tiinalla). Mutta kyllä 5h kilvanajoa, 12h autoilua ja muutaman tunnin yöunet jossain tuntuu.. Mutta siis olipa hienoa (HIENOA!!) käydä vielä Kulmakurussa! Palasi taas usko maastopyöräilyyn! Tämä oli varmasti meille itsellekin viimeinen kerta Kulmakurussa tälle kaudelle, joten siitä osasi nauttia. Seuraavan kerran sitten joskus helmikuussa sukset jalassa..

Valkeakosken reissusta hommattiin meille molemmille oikein kivat sitkeät pikku flunssat. Ei mitään dramaattista, mutta semmosta kuitenkin, että joka aamu on pitänyt tunnustella että voiko lähteä töihin tai lenkille. Olo ei ole muuksi muuttunut vaikka on käynyt lenkillä ja pitänyt kasan lepopäiviä, ja on käynyt töissä ja koittanut olla käymättäkin.. On hyvin mahdollista, että Valkeakosken katastrofi olokin oli peräisin tuloillaan olevasta flunssasta, mutta sitäpä on turha jälkikäteen liikaa analysoida. Ei se mitään muuta kuitenkaan.

Niinä päivinä, kun olemme lähteneet treenaamaan, olemme pyrkineet pikku hiljaa siirtymään enemmän ja enemmän hiihtoharjoittelun pariin. Vielä nyt näyttää ihan hyviltä rullahiihtokeleiltä, mutta jos sääennusteet pitää paikkansa, voi meillä olla pian lunta maassa. 🙂 Mukava, että tulee talvi ja ihanaa, että kohta pääsee hiihtämään. Niin siinä aina käy, että vaikka kesällä tuntuu, ettei haluaisi pyöräilykesän ikinä loppuvan, niin aina sitä syyskuun vaihtuessa lokakuuksi alkaa odottelemaan lunta. Pyöräilykesä oli hieno, mutta toivottavasti kohti vielä hienompaa hiihtotalvea mennään! 🙂

Kiitokset kaikille pyöräilykauden aikana mukana olleille! Suurimmat kiitokset Konalle supernopeista pyöristä ja Bioracerille toimivista ja älyhienoista ajovaatteista! Kiitokset myös Poc:lle siitä, että meidän päät on suojattu hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. 🙂

 

Viime päivien treenimaastoja Kommatissa

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: