Tietomurto ja loppukesän kisoja

Lavkarittetin jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. On kisailtu, järjestetty kisoja ja ompa nämä sivutkin menneet nurin ja ne on sen jälkeen rakennettu uudelleen..

Pian Lavkarittetin jälkeen nämä meidän sivut tosiaan kaatuivat velivenäläisen sivustovierailun seurauksena. Aiheuttihan se ihan kivasti hommaa (etenkin sivujen webmasterille), kun koko sivusto piti rakentaa loppuviimein alusta asti uudelleen. Oppiipahan keksimään vähän luovempia salasanoja jatkossa… 🙂

Heti Lavkarittetin jälkeen aloitimme merkkaamaan Saariselkä MTB Stagesin reittejä. Yli 150km reittiä on ihan riittävän kova urakka merkattavaksi, joten hommat oli hyvä aloittaa ajoissa. Kisojen lähestyessä luonnollisesti kaikki muutkin järjestelyt tiivistyivät ja veivät enemmän ja enemmän aikaa päivistä.

Merkkaushommien välissä kävimme myös ajamassa Kautokeinon seudulla Bingesrittet nimisen tapahtuman. Kyseessä oli vähän erilainen tapahtuma, mihin Norjassa olemme tottuneet: vähän reipas 50km pelkkää hiekkatietä ja ei juurikaan nousua. Taktiikkahommiksihan se meni ja ekan kerran oli norjalainen vieraanvaraisuuskin koetuksella, kun kärkiporukan miehet kävi kisan koko huomioon ottaen hieman turhan kuumana.. Tästä huolimatta kulku oli kuitenkin ihan OK:ta siihen nähden, ettei mönkijällä ajamalla herkkiä ajojalkoja ole ennenkään saanut. Tiina voitti naisten sarjan uudella reittiennätyksellä ja Reima antoi kuumanakäyvien kisakumppanien ajaa ensin maaliin ja oli itse neljäs. Olisi siinä ollut vähintäänkin toinen sija tarjottimella, mutta Reima antoi Norjan poikien voittaa, kun se tuntui olevan niille kovinkin tärkeä kisa.. 😀 Kisajärjestäjän vikahan se ei ole, jos kilpailijat eivät osaa käyttäytyä, mutta voi silti olla ettei tämä kisa välttämättä ole ensi vuonna ohjelmassa.

 

Tiina Bingesrittetissä

 

Seuraavana viikonloppuna edessä oli Saariselkä MTB Stagesin järjestelyurakka. Tämä tarkoitti sitä, että omat treenit sai alkuviikon jälkeen unohtaa, sillä melkein koko viikon työpäivät venyivät ihan ympäripyöreiksi. Karkeasti jaettuna Reiman vastuulla oli reittien merkkaus ja purku ja Tiinan vastuulla kisakonttori. Merkkausreissuilla Reima huristeli mönkijän kyydissä parin viikon aikana n. 500km, mikä on Saariselän maastoissa ihan kiitettävä matka. Tällaisen tapahtuman järjestämiseen kuuluu paljon kaikkea sellaista hommaa, jonka merkitystä ei huomaa ennen kuin itse järjestää jotain. Onneksi meillä oli jälleen kisapäivien aikana mukana pieni mutta pippurinen porukka talkoolaisia, jotka mahdollistivat kisojen järjestämisen. Rankkaa huvia, mutta eipä sitä tekisi, jos ei siitä nauttisi. Ensi vuonna uudelleen! 🙂

 

 

 

Kuvasarja, joka kertoo kaiken oleellisen meidän työnjaosta merkkausreissulla… 🙂

 

Saariselkä MTB:n jälkeinen viikko meni aika takki tyhjänä. Kun vuoden ajan suunnittelee ja järjestelee jotain, niin siitä seuraa melkoinen tyhjiö, kun se jokin on ohi. Kun yhtälöön lisää vielä massiivisen univelan, oli kyse jo melkoisesta koomasta. Alun perin meillä oli suunnitelmissa käydä ajamassa viikko MTB:n jälkeen Skaidi Xtreme Norjan puolella. Viikonlopun lähestyessä kävi kuitenkin melko selväksi, ettei kilpa-ajamiseen olisi löytynyt ei jalkoja ei päätä. Suunnitelmien muutos, ja ohjelmassa olikin yllättäen kotiviikonloppu. Loppujen lopuksi oli tosi mukava olla kokonainen viikonloppu kotona, ja päästä takaisin kunnolliseen harjoittelurytmiin.

Jossain vaiheessa kävi jo mielessä lopettaa MTB-kisakausi elokuulle, mutta kun treenit alkoivat pikku hiljaa taas tuntua kohtuullisilta, päätettiin ilmoittautua vielä pariin kisaviikonloppuun. Viime viikonloppuna kävimme kilpailemassa Rukan Tunturiajoissa. Rukalla emme olekaan koskaan aiemmin olleet kesäaikana, joten meillä ei ollut mitään tietoa millaista maastoa olisi luvassa. Ainoa mitä radasta etukäteen tiedettiin, oli että se kävi jokaisella kierroksella kerran Rukan huipulla. Ihan mukava ja vaihteleva reitti Rukalle olikin suunniteltu. Ensimmäinen puolikas 15km kiekasta oli käytännössä tasaista ja toiselle puolikkaalle tuli nousu Rukan huipulle ja lasku takaisin alas kylälle. Oli ihan mukava ajaa, kun kerrankin Suomessa oli edes yritetty saada reitille nousua. Jossain vaiheessa ensimmäisen kiekan nousussa kävi mielessä hikiset kilometrin Alppien rinteillä, mutta sitten nousu loppuikin ennen kuin oli ehtinyt alkamaankaan. Onhan nämä mäet täällä kuitenkin melko lailla lyhyitä ja loivia. 🙂 Mitään älytöntä kulkua ei meidän puolelta kisassa nähty, mikä oli kyllä ihan odotettavissakin. Kolmen viikon kisatauko höystettynä varsin sekalaisella harjoittelulla ei ole ennenkään tuonut esille mitään huippulyöntiä eikä tuonut tälläkään kertaa. 🙂 Vielä kun Reimalla jumahti selkä jumiin heti ensimmäisellä kierroksella, oli meno välillä melkosen vaisua. Tuloksissa Tiina löytyi naisten sarjan kärjestä ja Reima miesten sarjan toiselta sijalta. Kuitenkin oli kiva kisailla vielä tälle kesälle, ja mikä kivointa ehdittiin kerrankin illaksi kotiin..

 

Ruskapyöräilyä kotimaisemissa! Ei paskempaa!

Nyt olisi edessä enää yksi kisaviikonloppu ennen kuin on aika siirtää ajatuksia enemmän hiihtoharjoittelun pariin. Toivottavasti Rukan kisa olisi aukaissut jalkoja niin että voisi päättää kisakauden hyvillä mielin. 🙂 Vaikka ensi viikosta lähtien meillä ulkoilutetaan enenevissä määrin rullasuksia ja lenkkareita, pysyy pyöräily mukana ohjelmassa niin pitkään, kun polut pysyy sulana. Lokakuun puolivälin tietämillä aletaan sitten odottelemaan ensilunta ja tykkilunta suksien alle!

 

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: