Roadtrip vs lentäen kohteeseen

Käytiin aiemmin kesällä Ruotsissa ja Itävallassa roadtrip tyyliin kisa- ja treenireissulla. Eurooppa roadtrip oli meille ensimmäinen, mutta ei takuulla viimeinen.

Aiempina vuosina olemme käyneet suksien tai pyörien kanssa useampia kertoja lentäen Euroopassa. Tänä vuonna meillä oli kuitenkin alusta asti ajatus reissun toteuttamisesta omalla autolla. Ennen reissun toteutumista, piti tehdä muutamiakin laskelmia eri reittivaihtoehtojen ajankäytöstä ja kuluista. Reissun järjestely, lento/laivalippujen varailu ja majoitusten vertailu ei sinänsä ole meillä mikään ongelma, sillä olemme jo useita vuosia hoitaneet muutenkin kaikki normi kisareissujen majoitusvaraukset yms. itse. Eli ennen reissua on aina luvassa pari iltaa armotonta googlausta, jotta parhaat liput ja majoitukset saa varattua.

 

Tätä näkymää kertyi meidän roadtripille n. 5500km 🙂

 

Yksi suurimmista syistä, miksi alun perin ajattelimme roadtrippiä oli se, että halusimme käydä matkalla jonkin kisan ennen Alpentourin alkua. Eri maiden kalenterien tutkimisen jälkeen päädyimme osallistumaan Långa Lugnetiin Faluniin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Korson maraton Vantaalla, mutta pelkästään jo laiva-aikataulujen vuoksi Ruotsin kisa sopi aikatauluun paremmin.

Eri reittivaihtoehtojen kustannuksia laskiessa kävi ilmi, että omalla autolla ja lautalla Eurooppaan matkustaminen ja kohteeseen lentäminen on täältä Saariselän näkökulmasta suurin piirtein yhtä kalliita vaihtoehtoja. Pyörän kanssa lentäminenhän on melko lailla kallista lystiä. Täältä pohjoisesta Finnair on käytännössä ainoa vaihtoehto lentoyhtiöksi, ja hehän veloittavat Euroopan lennoilla pyörälaukkuun pakatusta pyörästä kunnioitettavat 75€ per suunta. Yhteensä siis kahdesta pyörästä kertyy edestakaisilla lennoilla jo melkein kolmannen matkustajan verran hintaa. Tämä kunnioitettava matkatavaramaksu ei kuitenkaan takaa pyörille hellää kohtelua lennolla, vaan meillä on ollut jokaiselle reissulla jotain ongelmaa pyörien kanssa. Pari kertaa laukku on ollut mennyt rikki lennolla ja viimeksi kaikki laukun sisätaskut oli auottu turvatarkastuksessa niin, että työkalut, polkimet jne. pyöri vapaana laukun sisällä. Tekee hyvää hiilikuiturungolle. 😀

Lisäksi roadtrippi reissun ehdoton hyvä puoli on se, että tavaraa pystyy ottaa mukaan juuri sen verran, kuin auto vetää. Eli joka pussia ja nyssäkkää ei tarvi punnita. Etenkin pyöräreissuilla tämä on ihan tärkeä pointti, koska kisareissuun on ihan mukava ottaa mukaan jotain työkaluja ja varaosiakin, jotka lentämällä jäisi ottamatta mukaan. Mukavaa on myös, että pyörät on auton sisällä käytännössä melkein ajovalmiina. Jos haluttaa pysähtyä johonkin ajamaan, ei muuta kun eturengas ja satula paikoilleen ja menoksi. Ja jos pysähtyy huoltarille tai ostoskeskukseen ei tarvi pelätä häviääkö pyörät katolta vai ei.

 

Roadtripin ensimmäinen lauttamatka lähtössä Göteborgin satamasta. Vinkkinä muuten että Stena Linen lauttamatkat Saksaan ovat halvempia kuin Finnlinesin ja laivakin oli ainakin meillä uudempi ja kivempi. 🙂

 

Yleisesti otettuna pyörä- tai hiihtoreissulla ei pärjää kohteessa ilman autoa. Vuokra-autot on Euroopassa älyttömän paljon halvempia kuin Suomessa, mutta jos reissu venyy yli kaksi viikkoiseksi, alkaa auton vuokrakin jo nostaa reissun hintaa. Lyhyen laskutoimituksen perusteella 7-10 päivän reissuilla lentäminen tulee edullisemmaksi, ja mitä enemmän yli kahden viikon mennään, sitä kannattavampaa on ajella omalla autolla. Etenkin, jos reissun lähtöpiste on Etelä-Suomessa, jolloin ajomatkaa tulee se 2000km vähemmän kuin meille. 🙂

Lentoreissun ehdottomasti paras puoli on tietenkin nopeus. Aamukahvit Saariselällä ja iltakahvit kohteessa kuulostaa kieltämättä kivalta. Roadtripin hyviin puoliin kuuluu taas matkustamisen rentous. Laivalla on mukava viettää aikaa, ja se käy hyvin levosta ennen ja jälkeen kisa/treenirupeaman. Roadtrippi ei taas sovi suunnitelmiin, jos matkustamiseen ei ole mahdollista käyttää kovin paljoa aikaa.

Majoituspuolihan hoituu sekä lentäen että roadtripillä samaan tyyliin. Itse parhaaksi havaittu keino on etsiä googlella tyyliin 50 majoituskohdetta, jonka jälkeen lähettää kaikkiin tarjouspyyntöjä ja valita niistä paras. 🙂 Meillä on kaikilla Ramsaun alueen reissuilla on ollut tosi hyvä tuuri majoitusten suhteen. Kaikki on ollut melko pieniä paikkoja, mutta kaikki on ollut tosi hyviä. Tämän kertainen Cityhouse Apartments oli kyllä meidän tarpeisiin ihan täyden kympin arvoinen paikka, joten jos samaan reissuun lähdetään ensi kesänä, riittää majoituksen varaukseen yksi sähköposti. 🙂

 

Majapaikassa meidän käytössä oli iso kattoterassi, jossa pystyi huoletta säilyttää pyöriä ja tilaa pyörien huoltoon oli hyvästi. 🙂

 

No mitä sitten pitää ottaa huomioon, jos reissuun on lähdössä omalla autolla?

Monet tuntuu kammoavan etenkin Saksan autobahn-liikennettä. Jos on lähdössä reissuun kelvollisella autolla, omistaa navigaattorin, omaa normaalit autonhallintataidot ja osaa lukea liikennemerkkejä, ei Saksan teillä pitäisi olla mitään hätää. Saksan moottoritiehän on samanlainen moottoritie kuin Suomessakin, ja siellä pätee ihan samat liikennesäännöt. Monin paikoin kaistoja on kahden sijaan kolme, autoja on tietenkin paljon ja vasemman puolimmaisella kaistalla ajetaan KOVAA. Muuten ajaminen on kuitenkin ihan samanlaista ajamista kuin Suomessakin. Paitsi että kilometrit taittuu nopeammin. 🙂

Urheilijana huomioon pitää ottaa se, ettei ajaminen muutu liian raskaaksi. Käytännössä ajopäivät pitää rytmittää fiksusti, ja ajon aikana pitää ottaa huomioon muutamia juttuja. Itse ajoimme kolmena päivänä yli 1000km. Nämä päivät olivat Kiel-Schladming, Schladming-Travemünde ja Helsinki-Saariselkä. Yksittäisinä päivinä tuommoiset 1000+ päivät ei ole meille mitenkään erikoisia, vaikka se saattaa paljolta kuulostaakin. Ensimmäisen ja toisen 1000km ajopäivän väliin tuli 2vk Schladmingissa, jonka aikana ajoimme autolla yhteensä tyyliin 50km. 🙂 Niinpä tuo ajaminen ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä, kun meillä tulee jokaiseen ihan normaaliin viikonloppu kisareissuun se 1000+ kilsaa autoilua. Normihommia siis. 🙂

Tärkeää autossa matkustaessa on muistaa JUODA. Ihan sama vaikka sitten pitäisi pysähtyä useammin vessaan, mutta juoda pitää. 🙂 Ihan kätevää on myös olla mukana termarikahvia ja eväitä, ettei tarvi sen viisi kertaa pysähtyä huoltarille pikkunälän takia. Sitten kun vetää kerran kunnon ruuan pidemmällä tauolla, niin ei tarvitse kauhean monta kertaa pysähtyä. 

Tällä reissulla kullan arvoinen juttu oli myös Zeropointin kompressiotrikoot! Kun istuskelee 12h autossa parin pysähdyksen taktiikalla, voi jalat olla seuraavina päivinä melkosen pökkelöt. Kompressiotrikoot estää nesteen kertymisen jalkoihin ja ehkäisee jalkojen puutumista. Trikoitten sijaan myös kompressiosukat voi ajaa samaa asiaa. Nyt pystyimme ajopäivän jälkeen ihan heittämällä ajaa ihan kunnollisen treenipäivän heti ensimmäisenä päivänä Schladmingissa. 🙂 Falunin kisaan jouduimme lähtemään kahden melko pitkän autoilupäivän jälkeen, ja myös siellä zp:n kompressiotrikoot pelasti kyllä aika paljon. Jos kisassa ei olisi ollut muuten ongelmia (mm. katkennut vaihtajan korvake) olisi jalat ollut ihan hyvässä kuosissa. 🙂 Eli kompressiota jalkoihin pitkille automatkoille!

 

Kompressiosukat ja -trikoot pelasti jalat totaaliselta matkakuolemalta

 

Alun perin yksi argumentti roadtripin puolesta oli, että autoilemalla ehtii näkemään enemmän kuin lentämällä. Tämä nyt ei sinänsä ihan toteutunut. 🙂 Nimittäin jos reitin valinnoissa suosii moottoriteitä, ei Saksan halki ajamisessa ole kovin paljon nähtävää. 😀 Moottoriteiden laidathan on melkosen tylsää katottavaa – tehdasalueita, peltoja ja tuulimyllyjä. Eipä paljon muuta jäänyt mieleen. Itävallan ja Ruotsin puolella tilanne on tosin vähän eri. Heti Saksan rajan jälkeen maisemat muuttuu Itävallan puolella melko kivoiksi ja Ruotsin halki oli myös mukavan rauhallista ja kaunista ajaa.

Käytännön puolesta on hyvä ottaa huomioon, että auton vieminen ulkomaille aiheuttaa tiettyjä pieniä toimenpiteitä. Jos matkustaa Skandinavian ulkopuolelle tarvitsee hommata omasta vakuutusyhtiöstä Greencard, josta käy ilmi millä ehdoin vakuutukset on eri maissa voimassa. Lisäksi jos auto ei ole omissa nimissä (vaan esimerkiksi rahoitusyhtiön nimissä, kuten meillä), pitää auton omistajalta hommata maastavientivaltakirja eli Proxy. Meiltä näitä kumpaakaan asiakirjaa ei tällä reissulla kysytty, mutta varmaan siinä vaiheessa kun niitä olisi tarvittu eikä olisi löytynyt, olisi ollut jo tukalampi paikka. 🙂 Yksi huomion arvoinen juttu on myös, että Saksassa ja Itävallassa pankkikortit käy edelleen melko huonosti maksuksi. Huoltoasemalla saattaa jäädä sämpylät ostamatta, jos ei ole käteistä lompakossa..

No mitenkähän meidän Keski-Euroopan reissut hoituu jatkossa? 🙂 Sekä lentämisessä että autoilussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Molempia matkustustapoja tullaan varmasti jatkossakin hyödyntämään. Sen verran kiva ja toimiva juttu oli omalla autollakin roadtrippailu, että varmastikaan viimeiseksi roadtripiksi tämä ei jää. 🙂 Toisaalta kiireisemmällä aikataululla tulee varmaan varattua taas lennot. 🙂

 

Kivaa merimaisemaa paluumatkalla 🙂 

 

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: