Jægerrittet

Viime viikonloppuna kävimme pikaisen kisareissun Tromssan alueella Jægervatnetissa. Kyseessähän oli siis kisat aivan kotikulmilla, kun matkaa kisapaikalle oli vain 650km. 🙂

Reissuun lähettiin perjantaina työpäivän jälkeen ja ajettiin yöksi Kilpisjärvelle. Perillä oltiin puolen yön maissa, mikä ei haitannut ollenkaan, kun lauantaina oli edessä välipäivä. Lauantai-päivä käytettiin tunturimaisemista nauttimiseen, ja pyörän päällä kuluikin aikaa 2,5h. Vaikka meillä kotona on täällä mahtavat tunturit, on Yliperän suurtunturit sitten aina ihan oma juttunsa. 🙂 Mikään maastopyöräilijän mekka Kilpisjärvi ei kuitenkaan ole, koska maasto alkaa olla tunturiylängöllä melko kivikkoista. Pari ajettavaa reittiä sieltä löytyy ja ne onkin sitten kerralla tosi mukavia. 🙂

 

Kilpisjärven treenimaisemia 

 

Kilpikseltä Jægervatnetiin oli matkaa vielä 150km, joten vaikka lähtö oli vasta Suomen aikaa vasta klo 14, lähdimme ajelemaan kisapaikalle hyvissä ajoin. Etukäteen meillä ei ollut kisasta tai kisapaikasta juuri mitään käsitystä. Sellainen aavistus oli, että melko pienet kisat olisi tiedossa, ja tämä aavistus piti paikkansa. Osallistujia ei ollut liikaa, mutta tunnelma oli Norjan kisoista tuttuun tapaan sitäkin mukavampi. Norjan kisoissa se on mahtavaa, että ihan riippumatta siitä onko kisoissa 50 vai 500 osallistujaa järjestäjät osaa olla omista tapahtumistaan ylpeitä, eivätkä he ollenkaan aliarvioi omaa panostaan tapahtuman järjestämisessä! Oikia homma!

Kisamatka oli 40km, ja reitti koostui 30km yhtenäisestä kierroksesta, jonka jälkeen ajettiin kisa-alueen läheisyydessä kaksi kierrosta 5km pitkällä ”lysløypalla”. Reitti oli teknisesti melko helppo, mutta ihan oikeaa polkua ja jonkin verran suota oli myös reitin varrella. Koko kisapaikkakunta oli melkoisen pieni tuppukylä Lyngenin vuorten eteläpuolella. Aika hieno paikka kyllä kaiken kaikkiaan. 🙂 

 

 Tiinan loppukiri kisassa 

Reiman kisa lähti mukavasti käyntiin kolmen hengen kärkiporukassa, joka irtosi muusta porukasta melko pian lähdön jälkeen. Ensimmäisellä hiekkatieosuudella Reima pääsi yksin karkuun kärkiporukasta 25min ajon jälkeen, mutta ajoi noin minuutin kärkipaikalta harhaan reitiltä. Reitti oli sen verran harvakseltaan merkitty, että harhalenkistä tuli yhteensä GPS:n mukaan 15min pitkä. Tämän jälkeen ei tainnut olla enää yhtään ajajaa takana, joten jonkinlaista tsemppausta vaati lähteä vielä tosissaan ajamaan. Kulku oli kuitenkin sen verran hyvää, että Reima sai loppumatkalla noustua kolmanneksi häviten nopeimmalla ajajalle lopulta vain n. 7min.

Tiinan kisa lähti käyntiin ihan mukavasti. Vaikka naisia ei juurikaan viivalla ollut, löytyi norjalaisista miehistä saman tasoista ajoseuraa. Ensimmäisellä suopätkällä Tiina ajoi letkassa mutikkoon ja upposi sinne polvia myöten. Siinä rytäkässä karkasi nopeampi letka, mutta ajo sujui kuitenkin ihan mukavasti yksin ja loppumatkasta yhden ajokaverin kanssa vuorovedolla. Viimeisellä kirikierroksella tuli vielä pari miestä selkä edellä vastaan, ja seuraavaan naiseen eroa tuli noin 25min.

Jægerrittetissä ajettiin myös ensimmäiset kisat uusilla Konan Hei Hei Supreme täysjoustopyörillä. Reitti olisi varmasti ollut yhtälailla tai nopeammin ajettavissa jäykkäperälläkin, mutta halusimme päästä kokeilemaan Heippoja jo kisassakin. Ja hyvinhän ne pelasi, ettei jopa loistavasti. 🙂 Täysjouston tuoma pieni lisäpaino ei tuntunut asvaltillakaan missään, ja onhan sillä vaan mahtava rytyttää menemään tyypillisellä norjalaisella patikkopolulla. King Kahunaan verrattuna suurin ero onkin juuri siinä, että patikkoisia polkuja voi rennosti polkea istaaltaan ilman että satula hakkaa koko ajan persiille. 🙂 Ja alamäkeenhän sillä uskaltaa päästellä huoletta tosi lujaa.. 🙂

 

Norjan kisareissujen traditio 🙂  nam!

Kotimatkalle lähdettiin hetimiten suihkun, palkintojenjaon ja Norjan kisoille perinteisen vohveli-kahvittelun jälkeen. 🙂 Kauas on pitkä matka, ja parin pysähdyksen taktiikalla oltiin kotona 02.30. Mutta siis olipa aivan mahtava yö ajaa autolla pitkin Lapin teitä! Ei yhtään haitannut, vaikka menikin myöhään! Aivan mieletön tyyni aurinkoinen keli kotiovelle asti. On se vaan hienoa! Piti ihan tehdä turistitemput ja pysähtyä välillä keskelle tietä ihan vain ottamaan kuvia! 🙂

No, kannattiko ajella 1300km viikonloppuun kyläkisojen takia? KYLLÄ! Norjassa on aina kiva käydä! Tunnelma, maisemat ja yksinkertaisesti hyvin järjestetyt kisat – siinäpä syitä. Ja suuri syy oli myös se, että haluttiin saada kisa alle ennen SM-kisareissua eikä muutakaan ollut tarjolla. Ja oikeastihan asutaan sen verta pohjoisessa, että käytännössä tuo matka tulee melkeinpä mihin tahansa Suomen kisoihinkin, joten sama käydä Norjassa. 🙂

 

 Öisen Pokantien maisemia

Ja sitten tämä – Inarijärvi ja keskiyönaurinko 🙂 Kelpaa ajella..

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: