Alpentour Trophy 2015

Alpentour Trophy etappiajo ajettiin Itävallan Schladmingissa 11.-14.6.2015.

Jo etukäteen oli viime vuoden kokemuksien perusteella tiedossa, että luvassa oli erittäin rankka urakka, jossa jo maaliin pääsy olisi saavutus sinänsä. Etapit koostuivat kolmesta maratonmatkasta ja aika-ajosta Planain huipulle. Maratonmatkat olivat pituudeltaan 50-70km ja kokonaisnousua näille etapeille kertyi 2000-3000 metriä. Vielä kun sään herra lupasi viime vuoden tapaan kisapäiville 25-30 asteen lämpötiloja ja aurinkoa, saattoi henkisesti varautua erittäin kovaan urakkaan.

 

Ensimmäisen etapin nousua Giglachseen ylängölle. ©Regina Stanger

Ensimmäisenä päivänä oli viime vuoden tapaan Giglachseen etappi – 64km ja 3000 metriä nousua. Etappi alkoi kevyesti 1100m nousulla Hochwurzenin päälle, ja urakan toinen suuri nousu kiikkui 2000 metrin korkeuteen Giglachseen ylängölle. Koko ylänköalue ja alamäet ovat varsin teknistä ajoa, ja lisäksi ylängöllä oli vielä lunta reitillä. Etapin aikana on melko vaikea arvioida, miten suoritus etenee edellisvuoteen nähden. Siksipä molemmille oli positiivinen yllätys, että aika parani huomattavasti, vaikka reitin loppuosuus olikin hieman pidentynyt. Positiivinen yllätys oli myös huomata, että Tiina ylsi suorituksellaan amatöörisarjan kolmossijalle! Viime vuoden tapaan aurinko ja raskas suoritus tekivät Reimalle tepposet, ja muutama tunti kisan jälkeen meni oksentaessa. Siihen nähden 12. sija oli varsin hyväksyttävä. Onneksi ruoka alkoi iltasella pysymään sisällä, ettei kokonaiskisa jäänyt ensimmäiseen etappiin.

 

Dachstein etapin polkua alas Rittisbergiltä. ©Regina Stanger

Tänä vuonna etappien järjestystä oli muutettu niin, ettei toisena päivänä ajettu viime vuoden tapaan aika-ajoa vaan Hauser Kaiblingin 50km etappi, jolla nousua kertyy 2000 metriä. Etappi on näennäisesti kevyempi, mutta riittävän haastava kuitenkin, kun 1100metrin nousu Hauser Kaiblingin päälle alkaa hieman yli kisan puolen välin jälkeen. Etappi loppuu huikeaan laskuun Planain Mittelstationilta alamäkirinnettä pitkin Schladmingin keskustaan. Laskun korkeusero on huikeat 600 metriä ja alamäkeen kuluikin aikaa reilusti yli 10min! Vaikka edellispäivän oksentelu painoikin hieman Reiman jaloissa, oli hienoa, että tälläkin etapilla pystyi nipistämään vähän viime vuoden ajasta sijoittuen 11:nneksi. Tiinalla etappi sujui hyvin edellispäivän tavoin, ja jälleen tarjolla oli kolmas sija omassa sarjassaan.

 

Planain alamäkirinteen viimeisiä mutkia, joihin kaikki maratonetapit päättyivät.

Kolmantena päivänä luvassa oli Alpentourin raskain etappi – Dachstein 69km ja 2800 nousumetriä, ja Tiina saikin kokea etappikilpailun raa’an luonteen. Perjantain etapin jälkeen vatsa teki tepposet, ja energia lakkasi imeytymästä. Vaikka Tiina pystyikin jotain syömään, ei vatsa toiminut normaalisti eikä energia enää imeytynyt. Näinpä kahtena päivänä ansaittu lähes 20 minuutin ero neljänteen sulasi vain 2,5 minuuttiin ja sekös harmitti. 🙂 Pisimmän etapin ajaminen valmiiksi tyhjillä jaloilla oli karu kokemus, mutta maaliin päästiin. Reiman kisa sujui ihan mukavissa merkeissä ja viime vuoden aika petraantui jälleen, ja päivän sijoitus oli 11.

 

Reima Planain ylämäki aika-ajossa

Viimeiselle etapille Tiinan olo ei kohentunut vaan päinvastoin huonontui, joten aamulla joutui jo pohtimaan pystyykö kisaan lähteä ollenkaan. Planain mäkitempo 14km/1100 nousumetriä voi kuulostaa edellispäiviin verrattuna kevyeltä, mutta kyseessä oli edelleen erittäin kova urheilusuoritus. Matkaan kuitenkin lähdettiin ja jokseenkin selvää oli, ettei Tiina tuolla ololla pystynyt kamppailemaan kokonaiskisan kolmannesta sijasta hollantilaista kisasiskoa vastaan. Niinpä kolmas sija vaihtui neljänteen sijaan viimeisenä päivänä. Onneksi Reimalla oli vielä voimia jäljellä ja hän pystyi tekemään viimeisellä etapilla urakan parhaan suorituksensa ollen etapin tuloksissa 8., ja samalla hän nosti itsensä kokonaistuloksissa 10 sijalle! Olympiavoittajan päänahka jäi tällä kertaa kolmen sekunnin päähän, mutta sunnuntaina Reima voitti kuitenkin etappiajoissa Konan tallikuskien mestaruuden. 🙂

 

Reiman viimeiset metrit etappikisassa. ©Regina Stanger

Vaikka Tiinalle jäi päällimmäisenä mieleen kahden viimeisen etapin huonot suoritukset, pitää kokonaisuuteen olla tyytyväinen. Ensinnäkin tällaisen kisan maaliin pääsy on jo suoritus sinänsä. Kyseessä on äärimmäisen kova kestävyysurheilusuoritus, ja pienikin epäonnistuminen etapilla voi tarkoittaa keskeyttämistä tai jopa 30min jääntiä. Se että molemmat paransivat viime vuotisia aikoja jokaisella etapilla kertoo osansa. Tiinan kokonaiskilpailun neljäs sija ja etappien sijoitukset 3., 3., 4. ja 4. ovat enemmän kuin olisi voinut ennakkoon odottaa. Myös Reiman kokonaiskisan 10. sija ja sijoitukset 12., 11., 11. ja 8. olivat miesten kivikovassa seurassa hyviä sijoituksia.

 

Treenimaisemia Rohrmoos Obertalissa

Heti kisan jälkeen molemmat olimme sitä, mieltä ettei tällaisessa kisassa ole mitään järkeä. 😀 viimeistään illalla olimme kuitenkin jo kovasti miettimässä, miten suoritusta pystyisi ensi vuonna parantamaan. 🙂 Meidän kannaltamme on selvää, ettei kesäkuun puolessa välissä ole mahdollista kilpailla huippusijoituksista tällaisessa kisamuodossa ja näin kovassa seurassa. Kilpakumppanimme ovat pääasiassa keskieurooppalaisia, ja näin ollen heistä suurin osa on harjoitellut pyörällä läpi talven ja aloittanut kisakauden jo maaliskuussa. Me pidimme pienen harjoittelutauon huhtikuussa ja aloitimme pyöräilyharjoittelun vasta vapun jälkeen. Maastossa ehdimme käydä ennen reissuun lähtöä pari kertaa. Näin ollen tämä reissu oli meille tänäkin vuonna ennen kaikkea hyvää ja kovaa treeniä. Ensimmäiselle Schladmingin viikolle kertyikin harjoittelua liki 25 tuntia ja etappikisaan lähdettiin vain parin päivän keventelyillä. Sunnuntai-iltana olo oli melko lailla tyhjä. 🙂 Toivottavasti tämä kova harjoittelurypistys tuo loppukesään ja ensi talveen kovaa vauhtia. 🙂

Toki meillä on etappikisaamisessa vielä paljon opittavaa. Ongelmitta ei urakasta selvitty tälläkään kertaa. Molempina vuosina meillä on kummallakin vatsa heittänyt voltin jossain vaiheessa kisaa. Lisäksi Reima kärsi kahtena ensimmäisenä päivinä ihan älyttömistä krampeista kisan aikana ja kisan jälkeen. Kramppeihin toimiva lääke oli teelusikallinen merisuolaan lasilliseen vettä sekoitettuna kisa-aamuna, mutta vatsaongelmiin emme ole löytäneet ratkaisua. Pelkästään sillä, että vatsa pysyisi kaikki neljä päivää järjestyksessä ja energiaa riittäisi suorituksiin, olisi kokonaisajoista otettavissa kymmeniä minuutteja. Nousujen lisäksi minuutteja on otettavissa myös alamäissä. Meidän keskieurooppalaiset kilpasiskot ja -veljet uskaltaa mennä Alppien alamäkiä ihan älyttömän kovaa. Takkiin tulee niin sileäpintaisissa hiekkatiealamäissä kuin teknisissä polkualamäissä. Vaikka omasta mielestä menisi jo tosi kovaa, joku tulee vielä pirun paljon kovempaa ohi. 🙂 Useimmissa kohdissa kyse ei ole ajotaidosta vaan ainoastaan rohkeudesta. Näitä ”ilmaisia” minuutteja haluamme jatkossa kyllä hävitä vähemmän.

Vaikka kuljettajilla olikin vähän kremppaa, oli kyllä kertakaikkisen hienoa ajaa, kun pyörä pelasi koko kisan ajan loistavasti ja uskomattoman hiljaisesti. Omassa mielessään oli aina kiva myhäillä, kun kisakumppaneita jäi reitin varteen korjaamaan milloin puhjenneita renkaita ja milloin katkenneita ketjuja. Kaiken maailman rutinoita tuntui kuuluvan ammattikuskienkin pyöristä.. Meidän ei tarvinnut etappien jälkeen, kun pestä ja rasvata pyörät ja sillä mentiin koko neljä päivää. Renkaistakaan ei olisi tarvinnut edes paineita tarkistaa, kun nykyinen rengastus (Notubes Crest vanteet ja Maxxiksen TR Ikonit)  on yksinkertaisesti niin luotettava. 🙂 Kun reissussa ollaan kahdestaan eikä mukana ole mekaanikkoa, on tärkeää että pyörään pystyy luottamaan 100 prosenttisesti.

 

Treenimaisemia – hieno Duisitzkarsee (1680m)

Kaiken kaikkiaan Alpentour oli jälleen valtavan hieno kokemus. Mahtavasti järjestetty tapahtuma kovassa seurassa ja kansainvälisessä tunnelmassa. Itsensä testaamisen lisäksi on hienoa nähdä miten hommia hoidetaan Suomen ulkopuolella. Huipputapahtuman järjestelyistä ja huippu-urheilijoiden toiminnasta voi aina poimia jotain itselleen. Pelkästään kotikulmien kisoja kiertämällä jää melko paljosta paitsi! Pyöräilyllä on Keski-Euroopassa täysin toisenlainen asema kuin Suomessa, ja se on kokemisen arvoinen juttu!

 

Treenimaisemia Hauser Kaiblingilla

Koko kolmen viikon reissu oli niin ikään mahtavan onnistunut, ja siitä pitää oikeastaan kirjottaa oma juttunsa. 🙂 Pitkän reissun jälkeen on myös aivan mahtavaa olla kotona. Kaikki parhaat polut on reissun aikana sulaneet, joten parin päivän aikana onkin ollut kauhea hinku kiertää kaikki parhaat reitit. 🙂 Lisäksi on ollut mukavaa päästä leikkimään täysijoustoisella Hei Heillä kivikoissa ja juurakoissa sen jälkeen, kun on kolme viikkoa ajanut jäykkäperäisellä Kingillä pääasiassa melko helppoja polkuja. 🙂 Ihan kivaa on ollut myös ajaa Saariselän ”tasaisissa” maastoissa Alppien valtavien nousujen ja laskujen jälkeen. Ainakin viikko viihdytäänkin kotona, ja katsotaan sitten mihin päin sitä lähtisi seuraavaksi kisoihin.

 

Lopuksi kiitokset reissun mahdollistaneille tukijoillemme! Kiitos Kona Bikes, Bioracer, PowerbarInari-Saariselkä ja Kilroy Travels! 🙂

 

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: