Vuosi Saariselällä

Aika kuluu nopeaa.. Äskettäin huomasimme, että olemme asuneet Saariselällä jo vuoden. Toisaalta tuntuu, että Rovaniemen ajoista olisi jo ikuisuus, mutta toistaalta vastahan me tänne muutettiin.

Vuosi on ollut hieno. Vihdoinkin tuntuu siltä, että saa asua sellaisessa paikassa, jonne kuuluu ja jossa on hyvä olla. Rovaniemellä aina odotti, että pääsee lähtemään uudelle kisa- tai treenireissulle, ja aika vähän me koskaan Rovaniemellä vapaaehtoisesti oltiin. Nykyisin kotona viihtyy, eikä täältä ilman syytä tarvitse lähteä minnekään reissuun.

Viime talvi oli Saariselällä hiihdon kannalta ihanteellinen. Kausi alkoi 10.10. säilölumiladulta ja päättyi 14.5. kantohangille. Hiihtämistä olisi pystynyt jatkamaan ainakin viikon vielä pidempään, mutta sattuneesta syystä pyöräily alkoi silloin jo kiinnostamaan huomattavasti enemmän kuin hiihtäminen. 🙂 Ylä-Lapin talveen tyypillisiä pitkiä pakkasjaksojakaan ei ollut, ja latuhuoltohan täällä toimii loistavasti, joten olosuhteiden puolesta talvi oli hyvä.

Lumien sulettua siirryimme pyörille, ja kesä kuluikin hyvin pitkälti Saariselän hienoja maastopyöräilypolkuja ajellessa. Jos Saariselän latuverkosto on laaja, polkuverkosto on loputon. 🙂 Vielä tänä kesänäkin löysimme uusia hienoja polkuja, vaikka olemme täällä jalan ja pyörällä maastoja kartoittaneet jo vuosia. Lumet suli viime keväänä myöhään ja alkukesä olo älyttömän kylmä. Kelit lämpeni juhannukselta, ja sen jälkeen kesää riittikin sitten elokuun loppuun asti. Hienoja päiviä toinen toisensa perään. 🙂

Pyöräilyn lisäksi kuljimme kesällä ahkerasti Lapin Susien iltarasteilla, joita järjestetään Saariselällä, Inarissa ja Ivalossa. Rovaniemellä emme olleet mitään innokkaita suunnistajia, mutta sekin laji muutti kokonaan luonnettaan, kun muutimme tänne. Erityisen hienoja maastoja löytyy Saariselältä, Inarin Juutuanvaarasta ja Koppelon-Sovintovaaran maastoista. Radoilla on yleensä paljonlaisesti nousua ja rastit sijoittuvat maisemapaikoille, välillä maastossa saa edetä nelivetoa nousun ollessa jyrkimmillään. Vastapainoksi löytyy hienoja sileitä mäntykankaita, ja vaarojen ja tuntureiden päältä aukeaa mielettömät maisemat. Oli kuinka motivoitunut urheilija tahansa, niin kyllähän maisemat tuovat oman lisänsä harjoitteluun. Kummasti ne minuutit ja tunnit kuluvat nopeammin täkäläisissä maisemissa kuin kaupungin laitamilla ja pusikko-rääseiköissä. 🙂

Mutta ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin.. Onhan tämä Saariselkä aika kaukana kaikesta. Yleisesti otettuna se ei ole mikään huono asia, mutta kisamatkoja kun miettii, niin onhan ne pitkiä. Viimeisen vuoden aikana olemme lukemattomia kertoja ajelleet Lapin läpi aamuyön tunteina. Perus kisamatka on 500+ kilometriä/suunta. Onhan se usein raskasta, mutta toisaalta ilman näitä yöllisiä ajoja olisi monet hirvet, kurjet ja ketut; auringon nousut ja laskut sekä keskiyön revontulet jääneet näkemättä. Ollaan myös käyty enemmän kisoissa Pohjois-Norjassa. Meille varsinkin Finnmarkin kisat on tosi lähellä; Kirkkoniemeen ja Vesisaareen on suurin piirtein yhtä pitkä matka kuin Rovaniemelle. Ollaan päästy tutustumaan hienoihin norjalaisiin kisapaikkoihin, ja päästy kilpailemaan kovia kilpasiskoja ja -veljiä vastaan. Ja onhan se sikäläinen urheilukulttuurikin ihan kokemisen arvoinen juttu. 🙂

Nykyisin emme myöskään koe tarpeelliseksi lähteä Saariselältä mihinkään muuhun harjoituskeskukseen Suomen rajojen sisällä treenaamaan. Mikään muu paikkakunta ei pysty tarjoamaan meille mitään sellaista, mitä täällä ei olisi. Meillä on Suomen parhaat hiihto-olosuhteet; pitkä kausi ja loistavasti toimiva latuhuolto. Ladut on kunnossa joka aamu klo 8.00 mennessä ja latuja on todellakin yli oman tarpeen. Meillä on myös Suomen parhaat maastopyörä- ja juoksupolut. Maastopyöräilyyn löytyy kaikkea; on nousua, nopeaa uraa, hidasta ja teknistä uraa, mitä nyt minäkin päivänä sattuu kaipaamaan. Meillä on myös ihan oma ”privaatti rullahiihtorata” Kaunispään etelärinteessä, uutta asvalttia ja 100m korkeuseroa jokaiselle kierrokselle. Ivalosta löytyy sitten hyvä kuntosali, josta ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Ivalossa on myös toimiva lentokenttä, joka lennättää meidät pyörinemme X kertaa vuodessa alppinousuihin treenaamaan ja kisaamaan.

Kyllä täällä kelpaa asua ja elää! Ihan lähitulevaisuudessa ei ole näkyvillä mitään syytä, miksi täältä haluttaisi pois lähteä. Täällä on koti!

 

 Nää on meidän huudit!

 

Tiina ja Reima

 

 

Comments are closed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: