Saariselkä MTB Weekend & Skaidi Xtreme

Kona Megalaunchin jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista. Olemme järjestäneet oman Saariselkä MTB Weekendimme ja käyneet lyhyen kisareissun Norjassa.

Kun tulimme kotiin meillä oli enää muutama päivä aikaa saada tapahtuma kasaan. Täytyy taas sanoa, että olihan siinä monta palikkaa, jotka piti saada kisapäivänä kohtaamaan. 🙂 Vähän niin kuin tuhannen palan palapeli olisi pitänyt koota parissa päivässä. Sen verran oli kiirettä, että omat treenit sai loppuviikosta unohtaa ja nukkuakin ehdittiin vain 4 tuntia maratonia edeltävänä yönä.

Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja ihmiset oli tyytyväisiä. Kelitkin oli taas tosi hienot, joten viikonlopusta jäi hyvä mieli. Ensi vuoden suunnittelu on jo hyvällä mallilla, ja kaikkea uutta kivaa on tiedossa. 🙂

 

Reima levitteli XCO reitille jokusen rullan Sramin nauhaa.. 🙂

 

Saariselkä MTB reitti on joka vuosi yhtä hieno

 

Saariselkä MTB:n jälkeen takki oli aika tyhjä. Maanantai meni vielä pitkää reittiä purkaessa, minkä jälkeen ehdittiin vihdoin itsekin lenkille. Päätimme kuitenkin lähteä Norjaan kisoihin viikonloppuna, vaikka väsymystä oli vielä selvästi päässä ja kropassa. Norjaan on kuitenkin aina kiva lähteä kisoihin, kun voi luottaa että järjestelyissä on tietty perustaso. 🙂

Skaidi Xtreme oli meille molemmille uusi kokemus. Matkaa täältä Saariselältä Skaidiin kertyy kuitenkin vain 370km, joten matkaan lähdettiin vasta perjantaina töiden jälkeen. Skaidi paljastui pikkuriikkiseksi kyläksi tunturissa Lakselvin, Altan ja Hammerfestin välillä. Kylä oli sen verran pikkuinen, ettei siellä ollut edes ruokakauppaa, ja hotellin, motellin ja leirintäalueen lisäksi siellä oli vain lomamökkejä. Majoitus meillä oli kisajärjestäjän puolesta, ja onneksemme mökki paljastui varsin mukavaksi huvilaksi, jonka jaoimme erään paikallisen pyöräilijän kanssa.

Kisareitistä ei oltu etukäteen julkaistu edes kunnon karttaa, mutta kisan nimen perusteella osattiin kyllä odottaa jotain muuta kuin hiekkatietä. Siitä huolimatta reitti pääsi yllättämään. 41km kisa saatiin kasaan kiertämällä kolme eri kierrosta, joiden välissä käytiin aina kisakeskuksessa varvaamassa. Jokaiselle kierrokselle tuli näin ollen vähän hiekka- ja asvalttitietä. Muilta osin reitti oli suota, mutaa ja patikkoa. Välillä tunturissa oli havaittavissa jonkinlainen kapeampi tai leveämpi ura, mutta reitillä oli pitkiä pätkiä, jotka oli vedetty poluttomaan tunturipaljakkaan. Silloinkin kun alla oli silmin havaittava ura, oli alusta silti superhidas ja patikkoinen. Useammasta suusta kuultiin kisan jälkeen, että täysjousto oli kisassa täysin ylivoimainen jäykkäperään verrattuna. Jos olisin saanut kisaan Konan mallistosta minkä tahansa pyörän, olisin kyllä valinnut Process 111:n. 🙂

 

 

Heti ensimmäisellä kierroksella homma meni Tiinan letkassa tunkkaamiseksi, kun siirryttiin hiekkatieltä patikkoon. Aluksi kyllä suoraan sanottuna ketutti rämpiä mudassa ja poluttomassa mättäikössä. Matka olisi varmuudella edennyt nopeammin ilman pyörää kuin pyörän kanssa, ja välillä ei tiennyt miten olisi pitänyt ajaa, että olisi päässyt eteenpäin. Alkuketutuksen jälkeen reitille ei pystynyt enää kuin nauramaan. Joka paikka oli ihan yltä päältä mudassa, enkä ole kyllä koskaan nähnyt Kingiä yhtä mutaisena. Kisan keskari vahvisti tuntemuksen vauhdista, Tiinan kisan keskinopeus jäi alle 13km/h! 😀

 

 

Jos reitti jätetään huomioimatta, kisan järjestelyt olivat juuri niin hyvät kuin uskalsimme toivoa. Joka kierroksella varvauksessa tarjottiin täysi pullo urheilujuomaa käteen ja kannustus oli jotain ihan uskomatonta! Huuto oli varmasti samaa luokkaa, kun kotimaan hiihdon MC-kisoissa. Kyllä hymyilytti ajaa! Myös palkinnot olivat sitä luokkaa, että Tiinan neljännen sijan rahapalkinto riitti kuittamaan kahden hengen majoituksen ja ruuat. Ei muuten paha, kun ottaa huomioon Norjan hintatason!

 

 

Vaikka Skaidi Xtreme ei ehkä herättänyt yhtä lämpimiä tunteita kuin esimerkiksi Lavkarittet, menee ensi kesän tapahtuma harkintaan, kun saadaan alle uudet Hei Hei Supremet. Jäykkiksellä sitä reittiä ei tarvitse lähteä uudelleen kokeilemaan. 🙂

Kisan jälkeen Reima meni vihdoin käymään lääkärissä, ja hyvä niin, koska pitkittyneen flunssan taustalta löytyi poskiontelon tulehdus. Terveystilanteesta riippuen syksyn ohjelmassa saattaa olla vielä yksi kisaviikonloppu. Alunperin oli tietenkin suunnitelmissa lähteä XCM SM-kisoihin Hyvinkäälle, mutta fillarifoorumilla käydyn reittikeskustelun jälkeen se reissu menee kyllä uuteen harkintaan. Kuvailu ”teknisin reitti mitä olen Suomessa ajanut” ei paljoa herätä kisahaluja, kun puhutaan kuitenkin maratonkisoista. Toinen vaihtoehto olisi lähteä Harstad Offroad Weekendiin Norjaan. Norjassa luvassa olisi jopa kolme kisaa viikonloppuun, mikä kyllä houkuttaa. Vielä kun Harstadiin meillä on 300km lyhyempi kisamatka kuin Hyvinkäälle, riittää vielä pohdittavaa tälle viikolle. 🙂

Ai niin! Viikon sisällä meillä on käynyt joulupukki kahdesti. 🙂 Ensimmäisellä kerralla pukki toi ihan mielettömän hienot POC:n kypärät ja toisella kerralla ensi kauden suksia. Molemmat paketit oli todella mieluisia. 🙂

Täytyy kyllä vähän hehkuttaa meidän uusia kypäriä, eli POC:n Octaleja! Ennen näitä kypäriä ei olisi uskonut kuinka paljon eroa vielä nykyäänkin on kypärissä. Vaikka meidän vanhatkin kypärät oli ihan huipputasoa, nämä uudet on jotain ihan muuta. Octalit on älyttömät kevyet, ne istuu täydellisesti ja lisäksi ne on vieläpä älyttömän hyvän näköiset! Kiitosta vaan JK-shopille uusista kypäristä! 🙂

 

 

 

Tänään saapuneet uudet sukset muistuttelevat puolestaan siitä, että talvi lähestyy ja kohta on aika kaivaa kaapista lämpimämpää treenivaatetta ja siirtää ajatuksia kohti talvea. Vaikka kesä on ollut hieno, niin kyllähän sitä jo odottaa kunnon hiihtokelejä. Niitä ennen vuorossa on vielä kuitenkin jotain pyöräkisoja ja paljon treeniä.

 

Tiina&Reima

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: