SM XCO ja kohti tulevaa

SM XCO Messilässä tuli ja meni. Sen suurempaa kertomista tästä jälkipolville ei jäänyt.

SM-kisaan meillä ei ollut sen suurempia odotuksia, joten on kai reilua sanoa, ettei tulokseen voi olla kauhean pettynytkään. Rata oli hyvä ja meille molemmille mieluinen. Nousua oli Suomen mittapuulla kohtuullisen paljon, ja teknisesti erittäin vaikeat ja vaaralliset kohdat puuttuivat kokonaan. Suomessahan tämä tosiaan tarkoittaa sitä, että radasta kehitettiin etukäteen hirveä älämölö, koska sehän ei ole OIKEAA maastopyöräilyä, jos radasta vähintään 90% ei ole hidasta kivikko-juurakko vääntöä. 🙂 Jos rataa vertaisi ison maailman kisoihin sen perusteella mitä netin välityksellä on nähnyt, niin radalta puuttui jonkun verran nousua, joku vauhdikas kivikko/droppi alamäki tai joku rakennettu hyppyri. Tuollaista tasamaan hidasta vääntö/kikkailupolkua, mitä Suomessa paljon ajetaan, harvemmin maailmalla näkee. Tekniset kohdat on rakennettu alamäkeen ja ylös mennään ajattavaa polkua, tai kuten Suomessa sanotaan – hiekkatietä. Lähes aina vaikeimmat alamäet voi myös kiertää 5-10s pidempää helpompaa kiertoreittiä myöten, ja niitä naiset varsinkin usein hyödyntävät.

Se radasta.. Vietimme siis viime viikon etelässä pääkaupunkiseudulla. Päivät olivat aika täynnä ohjelmaa, mikä ei välttämättä ollut paras mahdollinen valmistautuminen itse SM-kisaan. Toisaalta viikko oli muuten todella antoisa, joten välttämättä en tekisi mitään erilailla jälkikäteenkään. 🙂 Itse kisassa kyyti oli kovaa alusta lähtien. Tasasille ja ylämäkeen vauhti tuntuu riittävän, ja rohkeammalla ajolla tulos olisi voinut olla ihan toisenlainen. Polkuosuuksilla ja alamäissä sen sijaan tuli turpiin aivan liikaa, ja kun rata ei tosiaan ollut erityisen tekninen, täytyy omaan tekniseen osaamiseen olla pettynyt. Mitä väsyneemmäksi tuli, sitä enemmän tuli ajovirheitä, ja niistä seurasi kaatumisia. Noin helppo polku olisi todellakin pitänyt klaarata, joten siihen pitää olla pettynyt. Toisaalta on hyvä tietää, että vauhti kyllä riittäisi kunhan tekniikkaa saa kehitettyä. Poluilla ja alamäissä etenkin tuli myös selväksi, että 26″ pyörien aika on auttamatta ohi. Meidän tilanteessa etenkin, kun polkuajo on heikkous, pitäisi kaluston pystyä auttamaan kuskia. Tällä hetkellä pyörä korostaa omaa huonoutta poluilla.

Muutenkaan vire ei toki ollut ihan paras mahdollinen. Osasyyllinen on varmasti edeltävän viikon seikkailut, mutta jonkin verran siitepöly allergiat edelleen verottavat suorituskykyä. Sinäänsä kunto tuntuu hyvältä, ja tuollaisen 90min XCO-kisan jaksoi hyvin loppuun asti ilman katkeamista. On kuitenkin hyvä huomata, että XCO-kisa vastaa rasittavuudeltaan naiselle 30km hiihtoa tai puolimaratonia. Eli ihan mikään lyhyt rasitus ei ole kyseessä. Ensi kesälle täytyy varmaan keksiä joku uusi ratkaisu noihin allergiaoireisiin ja toivoa, että siitepölyaika alkaisi jo tältä vuodelta loppumaan.

Loppujen lopuksi kokemus maastopyöräilyn SM-kisoista oli kuitenkin positiivinen, vaikkei tulos tietenkään miellytä. Se täytyy kuitenkin todeta vuosia maastohiihdon SM-kisoja kolunneena, että kyllähän maastopyöräily on vielä Suomessa lasten kengissä, ja matka kansanlajiksi on pitkä. Kun hiihdon SM-kisoissa on tottunut järjestelyiden sujuvuuteen, tv-kameroiden läsnäoloon ja satoihin osallistujiin, tuntuu XCO:n vastaavat kisat järjestelyineen melko vaatimattomilta. Toki Messilän viikonloppu on varmasti monessa suhteessa osoitus oikean suuntaisesta kehityksestä, mutta paljon on vielä tekemistä. Erityisen silmiinpistävää lajin kannalta on kokonaisten ikäluokkien puuttuminen nuorten sarjoissa. Eihän se kovin hyvältä näytä, jos monissa sarjoissa on vain muutamia osallistujia ja käytännössä kaikki saavat SM-mitalin. Joku juttu pitäisi keksiä, miten junnuja saisi lisää mukaan lajin pariin, jotta edes muutama urheilija ikäluokasta jatkaisi elite-sarjoihin asti.

Lopuksi täytyy vielä kiittää SM-viikonlopun viiden tähden majoituksesta ja kisahuollosta Komosen perhettä, joka piti meistä huolta ja tarjosi majoituksen viikonlopun aikana. Kiitos huolenpidosta! 🙂

 

Näillä ajatuksin kohti tulevia koitoksia. Seuraavaksi vuorossa Lavkarittet Skibotnissa 10.8.!

 

Tiina&Reima

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: