Kestävyysurheilua vai painonhallintaa?

Noora Toivo kirjoitti blogissaan joku aika sitten aika osuvasti urheilijan suhteesta syömiseen ja omaan kehoonsa. Aika monia noista ajatuksista voin allekirjoittaa, ja suosittelen urheilun parissa toimivia ihmisiä lukemaan tämän jutun.

Meiltä kysytään usein, että onko meillä urheilun vuoksi jonkunlaisia rajoitteita syömisen suhteen. Vastaus on: ei ole. Toki meillä syömiseen liittyy joitain periaatteita, joita esittelen seuraavaksi.

  1. Mikään ei ole kiellettyä. Meillä syödään ensinnäkin paljon tavallista oikeaa ruokaa. Myös herkut on sallittuja, eikä mitään yksittäisiä ruoka-aineita ole demonisoitu. Syömme siis hiilareita, proteiineja ja rasvaa ilman mitään sen kummempia rajoitteita. Mitään ei olla koskaan punnittu, mutta jos mahdollista niin valitsemme mahdollisimman paljon kotimaista. Myös alkoholia käytämme, mutta emme sellaiseen perjantai-känni tarkoitukseen. Jos alkoholi olisi Suomessa yhtään halvempaa, niin saattaisimme mielellään juoda lasin punaviiniä vaikka joka ilta ruuan kanssa. 🙂
  2. Parempi vähän liikaa kuin vähän liian vähän. Meillä treenaamisen tarkoitus on kehittyä, ei laihtua. Siksi on parempi syödä vähän liikaa kuin vähän liian vähän. Jos elimistö käy koko ajan säästöliekillä ja pienessä energiavajeessa, ei se pysty oikealla tavalla kehittymään. Jos ei syö tarpeeksi myös elimistön vastustuskyky heikkenee, ja kroppa altistuu sairastumisille ja loukkaantumisille.
  3. Tarpeeksi usein oikeaa kotiruokaa. Tärkeää urheilijan syömisessä on, että ateriaväli ei pääse venähtämään päivän aikana liian pitkäksi. Käytännössä päivärytmi kuulostaa tältä: aamupala, treeni, lounas, lepo, välipala, treeni, päivällinen, iltapala. Aamupalalla on aina kotimaassa ollessa puuroa, välipalaan ja iltapalaan kuuluu leipää, mysliä, jogurttia ja kesällä pakkaseen poimittuja marjoja. Arkena pyritään siihen, että tehdään ruuat mahdollisuuksien mukaan alusta asti itse. Puolivalmisteet ja einekset eivät kuulu meidän ostoskoriin, eli kaikki maustettu-, marinoitu-… jne. jää yleensä hyllyyn. Kahden lämpimän ruuan kotona tekeminen opiskelujen ja treenien lisäksi vaatii toki vähän suunnittelua ja aikaa, mutta ollaan onnistuttu kehittelemään hyvät systeemit, miten ruoka saadaan pöytään aika nopeasti treenin jälkeen. Hyvä ruoka, parempi mieli. 🙂
  4. Lisäravinteita normaali ruuan lisäksi. Normaalin ja monipuolisen ruuan lisäksi käytämme jonkin verran lisäravinteita. Normaaleilla lenkeillä janojuomana mukana kulkee vain vettä. Näillä reenimäärillä jos joka lenkillä joisi happamia urheilujuomia, putoaisi hampaat varmaan aika nopeasti suusta. Urheilujuomia juomme kisapäivinä ja kovemmilla lenkeillä. Pitkillä lenkeillä mukana kulkee veden lisäksi energiapatukka siltä varalta, että energiavarastot pääsisivät tyhjenemään. Palautusjuomia käytämme niin ikään vain kisojen ja tehoharjoitusten jälkeen. Usein salilla näkee, että ihan tavalliset kuntoilijat juovat treenin päälle palautusjuomia. Joo, ihan hyvä huolehtia myös palautumisesta, mutta jos viikossa treenaa 3-4krt, niin palautumiseen riittää vallan mainiosti banaani tai jogurtti. Varsinkin silloin, jos kuntoilun tarkoituksena on laihtua, ei palautusjuoma oikein palvele tarkoitusta. Ne kun yleensä sisältävät varsin runsaasti energiaa, joten helposti käy niin, että ne rupeaa vain kertymään vyötärölle.. Kaiken hyvän lisäksi ne sisältää aimo annoksen kaiken maailman lisäaineita, joten turhaan niitä tuskin kannattaa litkiä. Lisäksi varsinkin kisakaudella ja kovimpina harjoitusviikkoina varmistamme riittävän vitamiinien saannin monivitamiiniporeella.
  5. Kyläillessä syödään, mitä tarjotaan. Vaikka kotona noudatamme omia ruoka-aikojamme ja -rutiinejamme, kyläillessä syömme aina sitä mitä tarjotaan. 🙂

Todella monen (etenkin nais-) urheilijan ja valmentajan kyllä kannattaisi lukea tuo Nooran blogi, ja ottaa siitä opikseen. Liian usein myös kestävyyslajeissa korostetaan urheilijan painoa, mikä voi varsinkin nuorten urheilijoiden kanssa toimiessa olla tosi kohtalokasta. Pahimmillaan kiinnostus urheiluun voi loppua, jos painosta kuittaillaan usein, ja sellaisesta voi koitua ongelmia hyvin pitkäksi aikaa. Epäilen, että erilaiset syömishäiriöt on urheilijoiden keskuudessa melko yleisiä. Tottakai joissain lajeissa painolla on suurempi merkitys kuin toisissa, mutta kun puhutaan vaikka hiihdosta ja pyöräilystä niin keksin monen monta merkityksellisempää tekijää suorituksen kannalta kuin se paino!

On tosi helppoa lähteä mukaan ajantusleikkiin, kuinka paljon helpompi olisi nousta mäkeä, kun olisi pari kiloa kevyempi tai kuinka paljon suhteellinen hapenottokyky nousisi, kun laihduttaisi vähän. Mutta se ei vaan toimi niin. Sitä energiaa kuitenkin tarvii, kun hinkkaa ylös mäkiä pyörällä tai loikkaa hiihtämällä, puhumattakaan niistä sadoista treenitunneista lenkkipolulla. Näinpä on ihan turha miettiä ja laskeskella niitä kaloreja, tai kuikuilla peilikuvaa. Päinvastoin, kannattaa mielessään erottaa kestävyysurheilu fitness-urheilusta ja painonhallinnasta, ja miettiä minkälaisia ominaisuuksia oma laji vaatii..

Näillä miettein,

Tiina ja Reima

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: