Aina tulee uusia kausia – vai tuleeko?

Kauden päättymistä seuraa aina jonkin asteinen pohdinta uran jatkosta ja tulevaisuuden suunnitelmista ylipäätänsäkin. Usein tämä pohdinta on ollut hyvin helppo ohittaa ja suunnata katseet uuteen kauteen. Kun kausia alkaa olla enemmän takana kuin edessä, pohdinta muuttuu vaikeammaksi.

Iän karttuessa sitä huomaa, mitä kaikkea elämällä on ja voisi olla tarjottavanaan. Kun on vuosia urheillut ja opiskellut tulee väkisin mieleen, että voisihan sitä tehdä jo muutakin. Vai voisiko? Tämän kevään aikana näitä asioita on kieltämättä pohdittu.

”Life is like a coin. You can spend it any way you wish, but you spend it only once.”

Elämä on siitä jännä juttu, että sen voi elää vain kerran. Ja minun maalaisjärjen mukaan se kannattaa elää silloin juuri niin ja niillä ehdoilla kuin itse eniten haluaa. Ei kenenkään muiden toiveiden tai odotusten mukaan, vaan juuri niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Se tarkoittaa väistämättä sitä, että jostain täytyy kieltäytyä, että voi saada jotain muuta. Kaikkea ei voi saada yhdellä kertaa! Kun miettii omia peruskouluaikaisia kavereita, huomaa miten erilaisia elämänpolkuja meillä kullakin on ollut tähän mennessä. Toisilla on perhe, toisilla tutkinto, joillain ura ja jotkut ovat reissanneet ympäri maailmaa. Mitä minulla on? Kaikki me ollaan tehty matkalla valintoja, jotka ovat vaikuttaneet siihen, missä ja millaisia me olemme nyt. Kenenkään valinnat ja polut ei ole sen huonompia tai parempia kuin toisten, ne ovat erilaisia ja kulkijansa näköisiä. Minulla ei ole uraa, ei tutkintoa eikä lapsia. Mutta silti minun polku on antanut minulle enemmän kuin mikään muu polku olisi koskaan voinut antaa. Ja kuinka onnekas minä olenkaan, kun olen saanut kulkea sen polun parhaan mahdollisen kumppanin kanssa!

Tämän kevään pohdinnan jälkeen, olemme todenneet, että emme ole vielä kulkeneet polkuamme urheilijoina loppuun. Vaikka päätös jatkaa urheilemista tosissaan ei välttämättä ole järjellä ajateltuna ja esimerkiksi taloudelliset näkökulmat huomioon ottaen viisasta, tuntuu se edelleen ainoalta oikealta päätökseltä. Loppuviimein tässä päätöksessä ei ole ollut kyse viime talven tuloksista tai tavoitteiden saavuttamisesta, vaan itsestä ja omasta halusta. Meillä molemmilla on vielä sellainen tunne, että meillä on vielä annettavaa hiihdolle ja palava halu tehdä tätä! Poltetta löytyy ja se vie monesti pitkälle!

Olen vahvasti sitä mieltä, että niin mukavaa kun voittaminen ja onnistuminen onkin, niitä osaa arvostaa enemmän vasta epäonnistumisten jälkeen. Ja juuri epäonnistumisten kautta on mahdollista oppia niiiiiiin paljon elämästä ja itsestään. Tottakai epäonnistumiset pitää osata käydä läpi, jotta ne osaa tulevaisuudessa välttää. Mutta sen jälkeen ne pitää unohtaa ja jättää taakseen, ja sitten jatkaa eteenpäin uusin tavoittein.

Hiihtokausi 12-13 on takana ja edessä on uusi kausi. Katse on jo suunnattu tulevaisuuteen ja sinne käydään selkä suorana ja leuka pystyssä. Pyöräilykauden alkuun on osaltamme aikaa noin kuukausi, ja sitä ennen on aikaa harjoitella rauhassa. Toivottavasti viimeisetkin lumen rippeet sulaisi nopeasti, että pyörääkin pääsisi jo ulkoiluttamaan tosi mielessä. 🙂

Ennen pyöräilykauden alkua on myös hieman aikaa järjestellä asioita niin, että tulevina kausina olisi mahdollista tehdä asioita paremmin ja nousta uudelle tasolle urheilijoina.

Näillä mietteillä kohti kesää!

 

Tiina

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: