Suomen cup Ruka

Viime viikonloppuna saatiin päätökseen hiihdon Suomen cup Rukalla. Kisojen aikana keli näytteli varsin suurta osaa, kun luontoäiti tarjoili hiihtäjille räntäsadetta ja runsaasti plussa asteita. Takuuvarmaa liimalunta siis. 🙂

Ohjelmassa oli meidän perheen osalta naisten viesti lauantaina ja vapaan 10/20km sunnuntaina. Kuten sanottu, keli oli molempina päivinä ehkä vaikein mahdollinen voitelun ja suksen valinnan kannalta. Lauantaina taiteiltiin purkkiliisteri ja liisterivoitelun välimaastossa, ja loppupeleissä olisi pitopohja saattanut olla paras kompromissi. Itselläni alla oli purkkiliisteri yhdistelmä. Huomasin jo testatessa, että suksessa ei ole ihan täysin varmaa pitoa. Siksipä pyysinkin sukseen vielä lisää pitoa ennen kisaa. Harmikseni kuitenkin sain todeta jo ensimmäisessä nousussa, että suksi ei vaan pidä riittävästi. Valkeisenvaaran nousua toista kertaa ylös haarakäynnillä hölkätessä ei kauheasti lohduttanut se, että suksi luisti alamäkeen ihan mukavasti. 🙂 En kuitenkaan ollut lähellekään ainut, jolla oli suksiongelmia, joten sitä on turha kauheasti surkutella. Lopputuloksissa olimme kuudensia viime vuoden tapaan. Jos jotain positiivista pitää löytää, niin OH:lle on aina kiva pärjätä.. 😉

Keliolosuhteet eivät juurikaan helpottuneet sunnuntaiksi, ja varsinkin miesten kisassa nähtiin aika huikeita eroja suksissa – oli aivan luokattomia suksia, ja sitte niitä järjettömän hyviä. Itse emme kuuluneet kumpaankaan ääripäähän, vaan kapulat luisti ”ihan mukavasti”. Peesistä ei laskuissa pudonnut, joskaan ei ohittelemaankaan päässyt. Vähän harmitti katsoa miesten kisaa, kun näki että kärkikavereilla oli vähän parempi luisto kuin Reimalla, minkä vuoksi ihan terävin kärki pääsi karkaamaan. Toisaalta piti olla ihan tyytyväinen, että suksi kuitenkin pelitti ihan kohtuudella. Tuossa kelissä, kun erot huonojen ja hyvien suksien välillä mitataan minuuteissa eikä sekunneissa. Lopputuloksissa Reima löytyy ihan kohtuulliselta sijalta 14. ja minä sijoilta ”ynnämuuta”. Reiman hiihto oli ihan kohtuullista ja jaksavaa, mutta siitä kuitenkin edelleen puuttui sellainen lyönti, mitä siinä parhaimmillaan on. Harmi, ettei suksesta saanut tällä kertaa sellaisia apuja, että olisi ihan kärkisijoituksista pystynyt kamppailemaan. Ero viime viikonlopun SM-viestihiihtoon oli kuitenkin kuin yöllä ja päivällä. Ilmeisesti räntäsade toi sen verran pölyjä alas ilmasta, että henki rupesi jälleen kulkemaan.

Omasta hiihdostani minulla ei ole paljoa sanottavaa: alussa ei vain pääse yhtään kovempaa, ja vaikka vauhti ei tunnu minkäänlaiselta alkaa matkanteko yllättävän nopeasti painamaan. Oireet taitaa vastata aika hyvin surkean kunnon määritelmää. 🙂 En sitten tiedä mistä homma kiikastaa. Ainakaan reenin puutteesta ei ole kyse, joten määrää lisäämällä tämä homma ei ratkea. Jonkinlaista väsymystä on ilmassa. Varmaan pitäis oikeasti ottaa itteään niskasta kiinni ja tehdä tuo gradu valmiiksi, niin että saisi ainakin yhden ison stressitekijän pois niskasta. Hevoskuurin tämänpäiväinen mykoplasma-juttu veti myös mietteliääksi. Entäpä jos, tämä homma juontuu edelleen viime talven sairastelukierteestä?! En tiiä, niin tai näin, niin jotaki on tapahduttava tässä olossa, jotta homma rupeais taas pelittämään.

Seuraavaksi ohjelmassa on Tiinan osalta erittäin ahkeraa opiskelua(???), ja Reiman osalta kilpailumielessä Pentik-hiihdot sunnuntaina. Tiistaina suuntaamme sitten pohjoisen lumille, ja toivon mukaan silloin ei sada vettä niin kuin Rovaniemellä nyt. Kultapullokisaviikonlopun ainut varma kisamatka on maakuntaviesti, jossa hiihdämme molemmat Inarin joukkueessa. Lauantain ja sunnuntain kohtalo selviää sitten perjantain jälkeen. MUTTA, varmaa on kuitenkin se, että kisojen jälkeen sunnuntaina Kian nokka suuntaa kohti Kilpisjärveä ja vuoden odotetuinta treenileiriä. Tilauksessa on auringon paistetta ja teräshankia! Sitä odotellessa!

 

Tiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: