Pääsiäinen – urheilijalähtöistä toimintaa?

Pääsiäisen kisarundi oli tänä vuonna meidän osalta kahden kisan mittainen. Sunnuntaina kilpailtiin kansainvälisisissä FIS-hiihdoissa Ylläksellä ja maanantaina Ylitorniolla.

Kisat menivät jokseenkin ihan hyvin. Reima hiihti omalla tasollaan tasaisen varmoja hiihtoja, joista kuitenkin puuttui jostain syystä paras lyönti. Eikai sen niin kuuluis olla, että maalissa ei ole juuri milläsillään ku kisakumppanit kierii lumessa kuolemankielissä? 🙂 Liekö syynä tämä meidän urheilijalähtöinen toiminta, josta lisää myöhemmin.. Itse hiihdin tämän kauden tasolla. Vauhti ei ole kovinkaan kummoista, mutta koko ajan tuntuu järjettömän pahalta..

Tämä urheilijalähtöinen toiminta on jo jonkin aikaa meidän perheen sisäpiirivitsi.. Ollaan ihmetelty, että mitäköhän se urheilijalähtöinen toiminta oikein on, kun Humu:t ja muut sen perään koko ajan huutelevat. Yhden erityisen raskaan kisaviikonlopun jälkeen uuden kouluviikon jo painaessa päälle todettiin, että tämä meidän toiminta on juurikin sitä urheilija_lähtöistä hommaa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki lähtee urheilijasta, ja jos urheilija ei tee mitään, niin mitään ei kertakaikkiaan tapahdu. Näin ollen meillä urheilija on a) urheilija, b) voitelija, hieroja, manageri, kokki, väliaikamies, juottomies, kuski, pyörämekaanikko.. ainiin ja opiskelija! Tuon listan perusteella voi varmaan kuvitella, että ylimääräisiä vapaa-ajan viettokeinoja ei meillä tarvita..

Tässä siis esimerkki meidän perheen pääsiäissunnuntaista. Aamupäivällä aamulenkki Ylläksellä. Puolenpäivän maissa siirtymä kisapaikalle, jossa suksien testaus ja testin jälkeen suksien harjaus. Suksethan Reima on laittanut muutamaa päivää etukäteen kotona – molemmille kaksi paria kisavoiteisiin. Joka on koskaan kisasuksia voidellut, niin tietää, että neljän kisaparin voiteluun alusta loppuun menee jonkin verran aikaa. Ylläksellä lähdöt oli myöhään, joten kisan jälkeen pakkasimme auton heti ja lähdimme ajelemaan kotia. Reima ei kerennyt edes verrytellä kisan jälkeen. Minun loppuverryttely koostui väliaikojen huudosta Reimalle. Lopputuloksissa Reiman sija oli 8., viidenneksi paras suomalainen. Matkalla teimme pienen pit-stopin Kittilän nesteellä ja söimme siellä. Kotona oltiin kahdeksan aikaan illalla. Reima ehti juoda pikaiset kahvit, jonka jälkeen piti lähteä laittamaan kisasuksiin pinnat uudestaan. Tunti voitelua, iltapala ja nukkumaan. Maanantai-aamuna ajeltiin puolitoista tuntia uudelle kisapaikalle, jossa samat kuviot kuin edellispäivänä Ylläksellä. Onneksi kisan jälkeen ei enää ollut yhtä kova kiire kotia, joten meillä oli aikaa verrytellä, odottaa palkintojen jako, johon Reiman kuudes sija oikeutti, ja syödä talven ensimmäiset kisamakkarat kevätauringossa. Illalla juhlittiin pääsiäistä: pullo punaviiniä, hirven paistia ja jälkkäriksi marjarahkaa.

Luojan kiitos tänään kummallakaan ei ollut koulua, joten saatiin nukkua vähän pidempään. Tämä on siis meidän urheilijalähtöistä arkea, joka toistuu talven aikana x-määränä viikonloppuja. Jotenkin en usko, että tämä on ihan sitä mitä Humu peräänkuuluttaa? 😀 Vitsailtiin eilen, että Reima taitaa olla tässä urheilijalähtöisessä sarjassa aika korkealla Suomessa.. Kun tietää, miten paljon tuo voitelu, opiskelu ja muu oheistoiminta vie voimia pois kisahiihdosta, niin on aika helppoa todeta, että rahkeita voisi olla paljon paljon parempaankin. Ja vaikka Reima on taitava voitelemaan, niin veikkaan kyllä, että ihan huipputasolla suksen luistossakin jonkin verran hävitään, ainakin hankallammilla voitelukeleillä. Ja varsinkin perinteisellä tyylillä.. Tänäkin talvena Reima on kuitenkin joutunut voitelemaan maajoukkueiden ja voidemerkkien huippuvoitelutiimejä vastaan esimerkiksi Skandinavia cupissa Inarissa, NNM kisoissa Kirkkoniemessä ja Scandic cupissa Kalixissa. Suhteutettuna siihen Reiman talven hiihdot ovat olleet aivan huipputasoa. Vai mitä luulette oliko Reiman edessä tai edes lähellä takana esim. Inarissa ketään, joka oli laittanut suksensa alusta loppuun itse? Niin ja siis koko talven, joka päivä myös treenilenkeille – ja niin, siis kahdelle hiihtäjälle? Enpä usko.

Mutta ei toki ollut tarkoitus valittaa. Jos tämä urheilu ihan kamalaa olisi, niin olishan tämän jo aikaa sitten lopettanut. Minulle, ja meille, urheilu kuitenkin antaa niiiiiin paljon enemmän kuin ottaa. Se on kai sitä rakkautta lajiin? Tarkoitukseni oli ennemminkin tuoda esille, miten erilaiset lähtökohdat joillain urheilijoilla on. Onhan se ihan eri asia, kun saa oikeasti keskittyä vain urheiluun. Kun joku/jotkut muut hoitaisi edes osan näistä asioista, jotka nyt ovat meidän vastuulla, tilanne ja tulokset voisi olla jotain ihan muuta kuin nyt. Tiedostan kyllä tätäkin kirjoittaessa, että emme ole ainoita, joilla asiat ovat näin kuin ovat, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että jotain tarttis tehdä.. Ja samalla haluan kiittää ihan älyttömästi niitä, jotka ovat omien mahdollisuuksiensa mukaan auttaneet meitä sillä tiellä, jonka olemme valinneet. Ilman teitä tämä ei luonnollisestikaan olisi voinut olla mahdollista edes tässä mittakaavassa kuin nyt! Ja samalla haluan kiinnittää huomion siihen, että jos meidän tulokset jonkin verran ailahtelevat, ja jos vaikeuksista nouseminen tai sairastumisista toipuminen vie enemmän aikaa kuin ns. ammattilaisilla, niin siihen on syynsä.

Näillä ajatuksilla kohti ensi viikonlopun SM-mittelöitä Kontiolahdelle! Pitäkääs peukkuja! Jokainen kisa on uusi kisa, ja lähtöviivalla ei kysellä, miten edelliset kisat on mennyt! Ennen lähtöä jokaisella hiihtäjällä on sama mahdollisuus voittaa!

 

Tiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: