15, DNF, DNS

Siinä tulos viime viikonlopun SM-hiihdoista Jämiltä. Varsin kaksijakoiset oli meidän kisat..

Lauantain Reiman 15km vapaalla oli se positiivinen juttu. Vaikka hiihto ei ollut missään mielessä hyvä, niin sijoitus on kuitenkin kohtuullinen ja viime vuosi muistaen selkeä paluu kansalliselle kärkitasolle. Huononakin päivänä pystyy hiihtämään Suomessa 15:n parhaan joukkoon, ja se on selvästi hyvä merkki. Toisaalta kyllähän se harmitti, että ero oikeasti hyville sijoille oli tosi pieni. 15s parannus olisi oikeuttanut 8:een sijaan ja 35s parannus 6:een sijaan. Hiihdon aikanahan näistä sijoista ei ollut mitään hajua, koska ne hiihtäjät, joiden kanssa Reima kilpaili top10 sijoista olivat vasta lähdössä, kun Reima tuli maaliin. Paikka kuumassa lähtöryhmässä on toki aina ansaittava, mutta viime vuoden sairastelujen vuoksi FIS-pisteet pääsi pahan kerran romahtamaan. Mutta olihan se huvittavaa, että kun muut Reiman sijoille hiihtäneet keräilivät voimiaan maassa muutamia minuutteja maaliin tulon jälkeen; Reima pyyhki rään poskelta, otti sukset pois jalasta ja lähti käppäsemään. Olis vissiin jonku verran vielä kiristämisen varaa. 😀

Oma viikonloppuni oli niin sanotusti katastrofi, enkä tietenkään voi olla millään tasolla tyytyväinen. Eihän sitä kukaan järjellinen ihminen kuluta ensin vuotta treenaamalla 700 tuntia, ja sen jälkeen lähde SM-kisoihin keskeyttämään. Ei tietenkään. Mutta silloin kun hiihto on noin onnetonta mitä se lauantaina oli, niin ei maaliin hiihtäminenkään olisi mitään hyödyttänyt. Keskeyttäminen on aina huono ja vaikea ratkaisu, mutta verrattuna todella huonoon lopputulokseen, keskeyttäminen on mielestäni parempi ratkaisu. Sitä en osaa sanoa, mistä homma kiikastaa. Kokemukseni aiemmilta vuosilta kuitenkin on, että hiihdän harvoin kohtuullisia hiihtoja. Meno on joko hyvää tai sitte älyttömän huonoa. Nyt minulla on tammikuulta kolme älyttömän huonoa kisaviikonloppua takana, ja sen analyysin osaan ainakin tehdä, että nyt homma ei kilpailemalla parane. Menoon ei ole auttanut hidas lenkki, eikä sen paremmin todella kova treeni. Johtopäätökseni on, että niin kauan, kun minulla odottaa tässä tietokoneen vieressä metrin korkuinen pino gradun lähdeaineistoa lukematta, hiihto ei taida tuosta muuttua. Eli seuraavan kisan päivämäärä on mysteeri, mutta ennen sitä gradu-nimisessä tiedostossa pitää olla 40-50 sivua tekstiä. En mie treenejä tietenkään tekemättä jätä, mutta kevennän kuitenkin reilusti. Minun huonolla pitkällä matikalla laskettuna kahden tunnin lenkin jälkeen vuorokaudessa on jäljellä vielä 22 tuntia. Ja vaikka tuosta nukkuisin 10 tuntia, niin vielä kerkeää kirjottaa gradua 12 tuntia päivässä. Luulis, että sillä rupeaa jotain tulemaan valmiiksi. 🙂

Seuraavat kisat ovat Reiman osalta edessä jo lauantaina Ainiovaaralla. Harmittaa ihan älyttömästi jättää ne kisat väliin, mutta kuten sanoin ei kilpailemisessa ole mitään järkeä. Siitä eteenpäin olisi mahdollista käydä PM-kisoissa Kempeleessä, mutta seuraavat oikeasti tärkeät kisat olisivat helmikuun lopussa Inarissa järjetettävät Skandinavia cupin finaalit. Toivon todella, että voisin kilpailla jo siellä, mutta jos olo ei parane, niin en lähde hakkaamaan päätä seinään. Siitähän tulee pitemmän päälle pää kipiäksi… 🙂

 

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se täysikokoisena

Tässä vielä kuva Reiman menosta Jämiltä toisen kiekan alusta. Kuvan copyright Juha Levonen.

 

Tiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: