Maanmatosia, alinta pohjasakkaa

On kivaa hiihtää hyvin ja on kivaa onnistua. Aina kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, ja joskus urheilussa joutuu pettymään. Se on tullut opittua kantapään kautta.

On selvää, että kaikki huipulle pyrkivät, tosissaan harjoittelevat urheilijat haluavat onnistua, haluavat voittaa. Kukaan ei hiihdä tahallaan huonosti. Silti kaikki epäonnistuvat joskus. Sille ei voi mitään. Merkityksellistä on se, miten huonot suoritukset ottaa vastaan ja käsittelee.

Tyypillinen ensireaktio huonoon suoritukseen on viha. Sitä on ihan pirun vihainen itselleen – miten sie taas epäonnistuit?! Seuraavaksi tulee häpeä. Hävettää niin paljon, ettei viittis mennä edes kopille viemään suksia takaisin, hyvä että kehtaa mennä verryttelyladulle. Tekis mieli vajota maan alle, ja tuntuu ettei seuraavaan viikkoon kehtaa näyttää naamansa julkisilla paikoilla. Samalla alkaa hävettää, että miten sitä on ikinä ruinannut yhdeltäkään tukijalta rahaa tähän urheiluun, kun sitä on niin pirun huono..

Hehheh, tässä siis oikein huono esimerkki siitä miten urheilijan tulisi vastoinkäymisiin suhtautua. Ehkä se on niin, että kun urheiluun suhtautuu suurella intohimolla, siihen käyttää kaiken aikansa ja rahansa ja suunnittelee koko elämänsä sen ehdoilla, voi olla vaikeaa suhtautua vastoinkäymisiin rationaalisesti. Niin kuin onnistumisenkin hetkellä, myös epäonnistumisen hetkellä helposti antautuu tunteiden vietäväksi.

Onneksi Oloksen kisojen jälkeen, ei päästetty tuota negatiivista oravanpyörää pyörimään, vaan kotimatkalla tuumailtiin, että mistä tämä homma kiikastaa. Kokonaisuutta tuntuu olevan hieman vaikeaa hahmottaa, koska monet pienet jutut tuntuivat vaikuttavan suoritukseen. Yksi iso ongelma on viime vuoden kilpailemattomuus, minkä vuoksi kilpailurutiinit suksen testauksesta ihan oman olon havannointiin on vähän hukassa. Terveydentilakaan ei ole paras mahdollinen, ja sitä onkin käyty jo lääkärissä selvittämässä. Toivottavasti nämä pienet häiriötekijät saataisiin pian pois päiväjärjestyksestä, niin että päästäisin pian taas kilpailemaan tosissaan. On kuitenkin hyvä pitää mielessä sellainen tosi asia, että meistä kumpikaan ei ole koskaan ollut valmis kunnon kilpahiihtoon vielä näissä ensimmäisissä kisoissa, ja varsinkin Oloksella meno on ollut perinteisesti aika hankalaa. Silti hiihto on useinmiten ruvennut aukeamaan aika nopeasti näiden kisojen jälkeen. Juuri sen vuoksi nyt on ihan turha hermostua ja alkaa pöljäilemään. Aiemmista vuosista viisastuneena voi myös ennustaa, että kuukausi tästä eteenpäin kotimaan tuloslistat ovat jo hyvin eri näköiset. Toivottavasti siinä vaiheessa meidän nimet löytyy listan yläpäästä. 🙂

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: