Saariselkä: Week 1

Saariselällä aika juoksee aina aivan hurrrrjaa vauhtia. Taas on viikko mennyt älyttömän nopeasti ja on yhteenvedon paikka.

Viikko ei lähtenyt ihan hurjan positiivisissa merkeissä käyntiin, kun ensimmäisenä aamuna herätessäni tunsin kurkussa ylimäärästä karheutta. Parin päivän passailulla olo kuitenkin parani ja loppuviikosta pääsin jo tositoimiin. Jos joku ihmettelee niin meidän treeniviikko on näin harjoituskaudella viisipäiväinen. Harjoittelemme siis 5+2 systeemillä jo kolmatta vuotta, ja se tarkoittaa että treenaamme viisi päivää, jota seuraa aina kaksi lepopäivää. Olemme todenneet tämän systeemin toimivan meillä todella hyvin monestakin eri syystä. A) Koska emme ole ammattilaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, joudumme lepopäivinä hoitamaan kaikenlaista muuta hommaa, kuten kouluhommia, kotitöitä, ”toimistojuttuja” jne., joita oikeilla ammatilaisilla ei ole hoidettavanaan. B) Meillä on kuitenkin mahdollisuus rytmittää päivämme treenien ympärille, joten kahdesti päivässä treenaaminen onnistuu lähes joka päivä. C) Treenit tuntuvat menevän paremmin perille, kun palautus tulee useammin. Edellytyksenä 5+2 systeemin onnistumiselle on tietenkin se, että treenipäivinä täytyy treenata oikeasti kovaa. Siinä on muuten aika iso ero treenaako 25 tuntia viikossa viiden vai seitsämän päivän aikana. Viidessä päivässä se tarkoittaisi keskimäärin viiden tunnin päiviä, kun taas seitsämässä päivässä vain vähän reilua kolmea… Leiriviikoilla poikkeamme usein tästä rytmityksestä ja rytmistys saattakin leirillä olla esim. 3/1/2/1 tai 3/1. Pointtina meidän rytmityksessä on kovien ja palauttavien päivien vuorottelu viikko tasolla, eikä niinkään kovien ja palauttavien viikkojen vuorottelu. Näinpä treeniviikkojen määrät saattavat näyttää tasapaksuilta, vaikka niin ei olisikaan.

Ensimmäinen treeniviikko täällä Selällä kului aikalailla perustreenien parissa: pyöräilyä, rullahiihtoa, juoksua ja sauvakävelyä. Tiistaina ja keskiviikkona kävimme iltarasteilla täällä selällä, kun siihen oli mahdollisuus. Ihme laji tuo suunnistuskin – aina jää joitain hampaankoloon ja tekee mieli lähteä yrittämään uudestaan. Harvoin kun suunnistaa, niin tahtoo juoksuhalut ylittää kartanlukutaidon. 😉 Onneksi täällä tunturissa saa pientä kotikenttäetua siitä, että tuntee lähialueen metsät ja tunturit aika hyvin…

Nyt siis vuorossa pari lepopäivää, joiden aikana pitäisi taikoa pari kirjaesseetä human resource management -aihepiiristä ja purkaa järjettömän iso pyykkikasa. 🙂 Onneksi tuo tunturin juhannuskeli (+5 ja vesisade) ei varsinaisesti houkuttele ulkoilemaan, joten on toiveita, että nämä sisähommatkin saisi hoidettua… Ensi viikolla voisi olla ohjelmassa yönyli pyöräreissu jonnekkin tuvalle ja takaisin, mikäli säät sallii. Nice!

 

Lopuksi kuva viime viikon pitkältä lenkiltä. PS. Sunnuntai on hyvä päivä ”rajojen” rikkomiseen………. 😉

 

 

Tiina

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: