Sairaskertomus

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt tovi ja sille löytyykin ”hyvä” syy, tai pitäisikö sanoa syitä…

 

Ramsaun leirin jälkeen on sattunut ja tapahtunut. Vai pitäisiköhän sanoa, ettei ole tapahtunut oikein mitään? 🙂 Itse leiri meni loistavasti. Olosuhteet olivat loistavat ja saimme tehdä kaikki harjoitukset alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Erityisen mukavaa oli, että täysin omin voimin kokoon parsittu reissu onnistui muutenkin loistavasti kun otetaan huomioon lennot, kulkeminen, majapaikka, hissiliput ymsymsyms. Kokemus oli hieno, ja seuraava reissu on jo suunnitteilla.

 

Ramsaun jälkeen kotimaassa kärsittiin harvinaisen märästä Lapin alkutalvesta ja hyvät hiihtoharjoitukset saatikka suksitestit jäi aika vähille ennen Olosta. Olos tuli ja meni, eikä siitä voi sanoa oikein mitään. Kunto tuntui ihan hyvältä, mutta Oloksen jäärännissä hiihto ei onnistunut ja suksikaan ei oikein onnistunut. Marraskuun lopulla Saariselälle saatiin ihan hyvät hiihto-olosuhteet ja siellä päästiinkin harjoittelemaan hyvin ja hiihto alkoi tuntumaan kevyeltä.

 

Sitä ei kuitenkaan ehtinyt kovin kauaa kestää, kun joulukuun alussa ensin sairastui Reima ja muutaman päivän jälkeen myös minä. Tämä flunssa ei sitten kunnolla parantunutkaan ja yritimme aina silloin tällöin reenata ja hiihtää kilpaa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Tammikuun alussa, kuukauden sairastelun jälkeen, saimme diagnoosiksi monille hiihtäjille niin tutun mycoplasma pneumoniae bakteerin. Silloin haudattiin jo toiveet kauden päätavoitteesta Keuruun SM-kisoista. Tuomio oli 2vk antibiootteja, joka viikon jälkeen vaihtui kolmeksi lisäviikoksi eri ryhmän antibioottia. Yhteensä antibiootteja napsittiin siis neljä viikkoa! Antibiootit loppui puolitoista viikkoa sitten ja olo alkoikin olla jo hieman parempi, vaikka kyllähän kuukauden tauon tehoharjoituksissa huomaa! Näinpä eka ”kisakokeilu” Sodankylän pk-kisoissa oli aika pannukakku. Tarkoitus oli hiihtää piirinmestaruuskisoissa huomenna, mutta tämä viikko laittoi jälleen suunnitelmat uusiksi. Alkuviikosta Reimaan iski kaiken hyvän lisäksi norovirus, joka keskiviikkoiltana tuli minullekin. Pisteenä iin päälle heräsin tänäaamuna kurkki kipeänä. Ilmeisesti pitkä antibiootti-kuuri ja sairastaminen on vieny elimistön oman puolustuskyvyn ihan nolliin ja nyt sitten kalastellaan kaikki tarjollaolevat pöpöt. 🙂 Näinpä pm-kisat on parempi jättää hiihtämättä ja katsoa josko sitä saisi jonkulaisen kunnon aikaseksi maalis-huhtikuun kisoihin. Olishan siellä viellä sm-kisoja ja suomen cuppeja, missä voisi vielä ihan hyvin hiihtää.

 

Tässä vaiheessa on ainakin selvää, että ensi kesän ohjelmaan tulee aika paljon pyöräilykisoja, sillä me ollaan molemmat totuttu kilpailemaan kovasti, eikä tämmönen kotona istuskelu sovi meille. Tämä talvi on ollut tähän asti niin rikkonainen ja torso, että kilpailuja on mukava saada käytyä viimeistään sitten kesällä.

 

Mutta jos joku on varmaa niin se, että ei tässä auta ei itku, ei potku eikä hampaankiristys. (minut tuntevat saattaa tietää, että kaikki edellä mainitut on minulle varsin ominaisia ;)) On vain hyväksyttävä, että paraneminen ottaa nyt aikaa ja käyttää se aika niin kuin parhaaksi näkee. Lapissa on tällä hetkellä talvi kauneimmillaan ja siitä nauttiminen on minun vaihtoehto nr. 1! Laitan galleriaan vähän tämän talven kuvasatoa. 🙂

 

Tiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: